Iki ihana Tankki Täyteen!

Tankki täyteen, tuo iki ihana Tv-sarja kultaiselta 80-luvulta, jossa seurattiin Vilénin perheen elämää. Perheeseen kuuluu isä Sulo, äiti Emilia ja aikamiespoika Juhana.

Perhe omistaa Ylöjärvellä huoltoaseman, joka on sijainniltaan jäänyt kauaksi suurista valtateistä. Tästä syystä huoltoasemalle eksyykin vain satunnaisia kulkijoita, sekä tietenkin muutamat vakioasiakkaat, kuten kyläpoliiisi Reinikainen.

Sarjan on käsikirjoittanut Neil Hardwick ja Jussi Tuominen ja siitä tulikin todellinen suursuosikki. Edelleen sarjan huumori puree katsojaan ja hurmaa omalaatuisuudellaan.

Sulo, on tunnettu lausahduksestaan “kun sai niin halvalla” ja tästä syystä päätyykin ostelemaan mitä omituisempia asioita, kuten vanhan ränsistyneen maatilan ja lukuisan määrän lampaita.

Perheen poika Juhana, taas on äidin tossun alla oleva peräkammarinpoika, joka haluaisi itsenäistyä,  mutta voimakastahtoinen Emilia äiti ei anna tähän mahdollisuutta. Siksi Juhana asuukin edelleen kotona ja tekee hanttihommia isänsä huoltoasemalla.

Emilia, on hienosteleva ja vaalii ruotsalaisperäistä Vilén sukunimeä, vaatien ihmiset lausumaan sen haluamallaan tavalla. Itsetietoinen Emilia häpeää vaatimatonta huoltoasemaa ja värittää tarinoita aina hiukan hienommiksi kylän muille rouville.

Kahvilatyöntekijänä toimiva Ulla, on tomera ja sanavalmis nuori nainen, joka loppujen lopuksi kaikkien mutkien jälkeen menee kaikkien yllätykseksi naimisiin Juhanan kanssa.

Konstaapeli Reinikainen, on Ylöjärven kyläpoliisi, jolla on tapana pyöräillä huoltoasemalle päivittäin juomaan pullo Vichyä. Emilia ei voi sietää joskus navan alle meneviä Reinikaisen vitsejä, mutta Sulo ja Reinikainen ovat hyviä ystäviä keskenään.

Tässä on sarja jonka huumori avautuu vasta kun sitä rupeaa katsomaan, ja käsikirjoittajien yhdistelmä, Britti-Suomalainen huumori, toimii todella hyvin.

 

 

 

Prinsessa

Prinsessa on suomalainen elokuva, joka on ilmestynyt vuonna 2010. Elokuva kertoo fiktiivisin maustein todellisesta henkilöstä, Anna Lappalaisesta, joka on pitkään ollut hoidossa mielisairaaloissa ympäri Suomea. Prinsessa-elokuva kuvaa vaihetta, jossa päähenkilö on hoidossa Kellokosken mielisairaalassa. Leffan nimi tulee siitä, että Anna Lappalaista kutsuttiin “Kellokosken prinsessaksi“, sillä hän väitti elämänsä loppuun asti, olevansa prinsessa Anna, joka on syntynyt Englannissa, Buckinghamin palatsissa, ja että aarnikotka oli kuljettanut hänet Suomeen. Elokuva sijoittuu noin 40-luvun Suomeen, jolloin mielisairaanhoitokin oli luonnollisesti täysin erilaista, kuin nykypäivän Suomessa.

Anna Lappalainen eli Prinsessa

Tarina kuvaa Prinsessan elämää, ja muita Kellokosken sairaalan “potilaita”. Anna Lappalainen oli maanis-depressiivinen, eli kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön, sekä skitsofreniaan sairastunut potilas. Maanisina kausinaan Prinsessa oli todella onnellinen, ja jaksoi viihdyttää muita sairaalan potilaita. Hän rakastaa esiintyä, laulaa, näytellä, ja viihdyttää ihmisiä. Teatraalisen luonteen taakse piiloutuu vakava sairaus, joka saa Prinsessan voimaan huonosti. Hän kuitenkin nautti elämästään täysin siemauksin, ja oli taiteellisesti luova, koko ikänsä. Ennen sairastumistaan Anna Lappalainen työskenteli mallina ja näyttelijänä. Sairaalassa olon aikanaan hän maalasi paljon, ja osasta hänen tekemistään tauluista tuli jopa kansainvälisesti kuuluisia.

Tarina sairaasta mielestä

Elokuva on riipaisevan kaunis kertomus vakavasta mielen sairaudesta, joka jokaisen tulisi katsoa. Siinä on onnistuttu vangitsemaan sairauden ydin kauniilla tavalla, ja elokuvassa on otettu huomioon myös suomalainen kulttuuri, sekä vanhan ajan mielenterveyshoito. Tarinasta on saatu todenmukainen juuri tällä tavalla, ja sitä sen on tarkoituskin olla. Yksi elokuvan salaisuuksista piilee siinä, että tarinassa ei keskitytä ainoastaan päähenkilöön, vaan myös sivuhenkilöiden tarinoita, kuvataan kattavasti. Ne ovat tärkeitä, sillä tarinan sivuhenkilöt antavat paljon sisältöä tarinalle, ja ovat oleellinen osa elokuvaa. Värikäs elokuva kertoo siitä, kuinka sairaan kaunis elämä on, ja kuinka paljon jokaisella ihmisellä on annettavaa muille ihmisille. Siitä voi myös oppia paljon, nimittäin mielen sairauksista yleensä, ja ennen kaikkea siitä, millaista mielenterveyden hoito on ennen ollut. Prinsessa-elokuvassa tulee esiin muun muassa lobotomia, joka oli Suomessakin paljon käytetty leikkaus vakavien mielisairauksien hoidossa. Anna Lappalainen oli yksi Suomen parhaiten tunnetuista mielisairaista, ja hänen muistomerkkinsä löytyy Kellokosken sairaalan puistosta. Sen on tehnyt kuvanveistäjä Rauni Liuko. Prinsessan kuuluisat viimeiset sanat, ennen hänen kuolemaansa, olivat: “En minä mikään Prinsessa ole, minä olen Anna Lappalainen.”

Katso elokuvan traileri alapuolelta.

Ihanat Metsolat!

Metsolat

Kuka lukijoista muistaa iki ihanan Metsolat sarjan, jossa seurattiin Kainuulaisen, Hoikan kunnassa elävän Metsolan perheen ja suvun vaiheita. Sarjasta tuli aikoinaan todella suosittu ja suosio perustuikin varmasti yhdeltä osaltaan siihen, että siinä kuvattiin niin aidosti suomalaisuutta ja yhden perheen tarinaa iloine ja suruineen.

Antti ja Annikki

Harvoin suomessa mikään Tv-sarja kerää jokaisella katselukerralla yli miljoonan katselijan yleisön, mutta Metsolat on yksi näistä. Sen henkilöt ovat ihanan maanläheisiä ja aitoja, joiden elämään katsojan on helppoa samaistua. Loppujen lopuksi kun ajattelee, sarja on suomalaiseen tapaan hyvin hillittyä kerrontaa, jossa juonenkäänteet perustuvat pitkälti normaaliin arkeen. Joku voisi jopa kutsua sarjaa inhorealistiseksi, mutta mielestäni se on ennemminkin ylistys normaalille arjelle. Arjelle, jonka nykyään halutaan olevan täynnä aktiviteetteja ja unohdetaan se että arki yksinään voi jo olla kaunista ja mielenkiintoista, kaikessa yksinkertaisuudessaan. Sarjan on ajateltu olevan monille myös paluu lapsuuteen ja aikaan joka oli materiaalisesti köyhempi, mutta emotionaalisesti rikkaampi. Metsoloissa asioita tapahtuu ja se kuuluu osana ihmiselämään. Jokaisesta surusta noustaan kuitenkin vahvempana, hyväksyen että tuo kaikki kuuluu osaltaan elämänkaareen, joka jokaisen on kuljettava. Sarja tuo varmaankin monelle lohtua, kun sen tukipilareiksi muodostuvat henkilöhahamot Antti ja Annikki Metsola seisovat vahvoina ja taipumattomina joskus kovan ja joskus lempeän arjen edessä. Jos kaipaa lohduttavaa ja samalla viihdyttävää sarjaa, kannattaa valita Metsolat ja takaan että aloitettuaan ei halua lopettaa, vaan haluaa nähdä kaikki saatavilla olevat jaksot!

Aki Kaurismäen, Kauas pilvet karkaavat

kauas pilvet karkaavat

Tänään esittelyssä uskomaton suomalainen elokuva, joka vähäeleisyydellään saa katsoja koukuttumaan. Kyseessä on Aki Kaurismäen vuonna 1996 ohjaama Kauas pilvet karkaavat-elokuva, joka sai mm.Jussi-palkinnon. Elokuvan pääosissa nähdään Aki Kaurismäen luottonäyttelijänäkin tunnettu Kati Outinen ja Matti Pellonpään yllättäen menehdyttyä, hänen tilallaan Kari Väänänen. Aki Kaurismäki halusi kuitenkin omistaa elokuvan hyvälle ystävälleen Matti Pellonpäälle, josta vuosien saatossa tuli paitsi Kaurismäen hyvä ystävä myös Outisen ohella vakiokasvo Kaurismäen elokuvissa.

Tarina kertoo Helsinkiläisestä pariskunnasta, joilla on taloudellisesti tiukkaa, mutta he jaksavat aina vain uskoa parempaan tulevaisuuteen. Asiat mutkistuvat kun Lauri (Kari Väänänen) jää työttömäksi raitiovaununkuljettajan työstään. He kitkuttelevat joten kuten eteenpäin arjessaan, mutta nurkan takana vaanii jo uusi epäonni. Ilona (Kati Outinen) menettää työnsä ravintola Dubrovnikin hovimestrina, paikan mennessä konkurssiin. Näistä epäonnekkaista tapahtumista alkaa elokuvan kertomus siitä kuinka hankalassakaan tilanteessa ei tulisi koskaan antaa periksi ja luovuttaa. Lauri sekä Ilona kummatkin joutuvat kohtaamaan elokuvan aikana raadollisen maailman ja huomaamaan kuinka paljon rahalla on valtaa tässä maailmassa. Laurin ja Ilonan rakkaus kuitenkin kestää koettelemukset ja elokuvan lopussa sinnikkään pariskunnan elämä helpottuu.

Aki Kaurismäen elokuvat ovat tunnettuja niukasta dialogistaan ja sanonta “less is more” todella pitää Kaurismäen elokuvia katsoessa paikkaansa. Tarinan kulku ja sen todella niukka elekieli hurmaa nykyiseen yltiövisualistiseen maailmaan tottuneet aistit ja saa katsojan suorastaan nauliintumaan paikoilleen. Ohjaus ja elokuvan kerronta on niin herkällä kädellä tehtyä, että se saa suorastaan liikuttumaan elokuvaa katsoessa.

Kun kaipaa jotain enemmän kuin pelkkää pintaraapaisua, silloin kannattaa katsoa tämä elokuva ja miettiä sen mukana kulkevaa sanomaa.