Krzysztof Kieślowski, Kolme väriä-trilogia

tre

Tänään perehdymme maineikkaan Puolalaisen elokuvaohjaajan Krzysztof Kieślowskin syvälliseen Trilogiaan, johon kuuluu siis kolme osaa. Värit ovat Ranskan lipun mukaan sininen, valkoinen ja punainen. Jokainen trilogian osa käsittelee ihmiselämän aiheita herkällä, mutta raadollisella tavalla. 

Ensimmäisessä trilogian osassa, eli sinisessä, ohjaaja pohtii ihmisen ikuista kaipautta vapauteen ja sitä miten muutos joko omasta tahdosta, tai pakotettuna vaikuttaa yksilön elämään ja valintoihin. Elokuvassa nuori Julie jää leskeksi, kun hän menettää kolarissa sekä aviomiehensä että tyttärensä ja Julien täytyy koota elämänsä sirpaleet. Julie muuttaa Pariisiin ja lakaisee entisen elämänsä pois, aloittaen täysin uuden elämän.

Toinen trilogian osa, eli valkoinen, kertoo tragikoomisen tarinan Puolalaisesta parturista, jonka rouva Fortuna on hyljännyt. Mies joutuu muuttamaan Pariisista takaisin Puolaan ja aloittamaan elämänsä alusta, samalla suunnitellen kostoa ex-vaimolleen, joka jätti hänet impotenssin takia. Elokuva hakee vastausta kysymykseen, onko tasa-arvoa olemassa ja jos on, niin mistä sen löytää?

Kolmas ja viimeinen trilogian osa on punainen, joka kertoo onnettoman vanhuuden laitamilla jo kulkevan juristin ja nuoren mallitytön tapaamisen seurauksista ja heidän lähestymisestään. Elokuva on visuaalisesti samalla kertaa uskomattoman taidokas ja askeettinen. Punaisena lankana tässä elokuvassa on “veljeys”, joka niin usein puuttuu ihmisten elämästä.

Kaikki kolme trilogian osaa ovat kerronnaltaan ja rytmiltään samankaltaisia, käsitellen jokainen eri osa-aluetta ihmisen elämässä. Elokuvia yhdistää se että ne ovat traagisen kauniita kertomuksia pienen yksilön elämästä ja samalla kun ne kertovat omaa surumielistä tarinaa, ne antavat toivoa. Valkoinen tosin eroaa sinisestä ja punaisesta siinä, että sitä rytmittää selkeästi koominen pohjavire, vaikka aiheet eivät olisikaan helppoja.

Iki ihana Tankki Täyteen!

Tankki täyteen, tuo iki ihana Tv-sarja kultaiselta 80-luvulta, jossa seurattiin Vilénin perheen elämää. Perheeseen kuuluu isä Sulo, äiti Emilia ja aikamiespoika Juhana.

Perhe omistaa Ylöjärvellä huoltoaseman, joka on sijainniltaan jäänyt kauaksi suurista valtateistä. Tästä syystä huoltoasemalle eksyykin vain satunnaisia kulkijoita, sekä tietenkin muutamat vakioasiakkaat, kuten kyläpoliiisi Reinikainen.

Sarjan on käsikirjoittanut Neil Hardwick ja Jussi Tuominen ja siitä tulikin todellinen suursuosikki. Edelleen sarjan huumori puree katsojaan ja hurmaa omalaatuisuudellaan.

Sulo, on tunnettu lausahduksestaan “kun sai niin halvalla” ja tästä syystä päätyykin ostelemaan mitä omituisempia asioita, kuten vanhan ränsistyneen maatilan ja lukuisan määrän lampaita.

Perheen poika Juhana, taas on äidin tossun alla oleva peräkammarinpoika, joka haluaisi itsenäistyä,  mutta voimakastahtoinen Emilia äiti ei anna tähän mahdollisuutta. Siksi Juhana asuukin edelleen kotona ja tekee hanttihommia isänsä huoltoasemalla.

Emilia, on hienosteleva ja vaalii ruotsalaisperäistä Vilén sukunimeä, vaatien ihmiset lausumaan sen haluamallaan tavalla. Itsetietoinen Emilia häpeää vaatimatonta huoltoasemaa ja värittää tarinoita aina hiukan hienommiksi kylän muille rouville.

Kahvilatyöntekijänä toimiva Ulla, on tomera ja sanavalmis nuori nainen, joka loppujen lopuksi kaikkien mutkien jälkeen menee kaikkien yllätykseksi naimisiin Juhanan kanssa.

Konstaapeli Reinikainen, on Ylöjärven kyläpoliisi, jolla on tapana pyöräillä huoltoasemalle päivittäin juomaan pullo Vichyä. Emilia ei voi sietää joskus navan alle meneviä Reinikaisen vitsejä, mutta Sulo ja Reinikainen ovat hyviä ystäviä keskenään.

Tässä on sarja jonka huumori avautuu vasta kun sitä rupeaa katsomaan, ja käsikirjoittajien yhdistelmä, Britti-Suomalainen huumori, toimii todella hyvin.

 

 

 

Ihanat Metsolat!

Metsolat

Kuka lukijoista muistaa iki ihanan Metsolat sarjan, jossa seurattiin Kainuulaisen, Hoikan kunnassa elävän Metsolan perheen ja suvun vaiheita. Sarjasta tuli aikoinaan todella suosittu ja suosio perustuikin varmasti yhdeltä osaltaan siihen, että siinä kuvattiin niin aidosti suomalaisuutta ja yhden perheen tarinaa iloine ja suruineen.

Antti ja Annikki

Harvoin suomessa mikään Tv-sarja kerää jokaisella katselukerralla yli miljoonan katselijan yleisön, mutta Metsolat on yksi näistä. Sen henkilöt ovat ihanan maanläheisiä ja aitoja, joiden elämään katsojan on helppoa samaistua. Loppujen lopuksi kun ajattelee, sarja on suomalaiseen tapaan hyvin hillittyä kerrontaa, jossa juonenkäänteet perustuvat pitkälti normaaliin arkeen. Joku voisi jopa kutsua sarjaa inhorealistiseksi, mutta mielestäni se on ennemminkin ylistys normaalille arjelle. Arjelle, jonka nykyään halutaan olevan täynnä aktiviteetteja ja unohdetaan se että arki yksinään voi jo olla kaunista ja mielenkiintoista, kaikessa yksinkertaisuudessaan. Sarjan on ajateltu olevan monille myös paluu lapsuuteen ja aikaan joka oli materiaalisesti köyhempi, mutta emotionaalisesti rikkaampi. Metsoloissa asioita tapahtuu ja se kuuluu osana ihmiselämään. Jokaisesta surusta noustaan kuitenkin vahvempana, hyväksyen että tuo kaikki kuuluu osaltaan elämänkaareen, joka jokaisen on kuljettava. Sarja tuo varmaankin monelle lohtua, kun sen tukipilareiksi muodostuvat henkilöhahamot Antti ja Annikki Metsola seisovat vahvoina ja taipumattomina joskus kovan ja joskus lempeän arjen edessä. Jos kaipaa lohduttavaa ja samalla viihdyttävää sarjaa, kannattaa valita Metsolat ja takaan että aloitettuaan ei halua lopettaa, vaan haluaa nähdä kaikki saatavilla olevat jaksot!

Aki Kaurismäen, Kauas pilvet karkaavat

kauas pilvet karkaavat

Tänään esittelyssä uskomaton suomalainen elokuva, joka vähäeleisyydellään saa katsoja koukuttumaan. Kyseessä on Aki Kaurismäen vuonna 1996 ohjaama Kauas pilvet karkaavat-elokuva, joka sai mm.Jussi-palkinnon. Elokuvan pääosissa nähdään Aki Kaurismäen luottonäyttelijänäkin tunnettu Kati Outinen ja Matti Pellonpään yllättäen menehdyttyä, hänen tilallaan Kari Väänänen. Aki Kaurismäki halusi kuitenkin omistaa elokuvan hyvälle ystävälleen Matti Pellonpäälle, josta vuosien saatossa tuli paitsi Kaurismäen hyvä ystävä myös Outisen ohella vakiokasvo Kaurismäen elokuvissa.

Tarina kertoo Helsinkiläisestä pariskunnasta, joilla on taloudellisesti tiukkaa, mutta he jaksavat aina vain uskoa parempaan tulevaisuuteen. Asiat mutkistuvat kun Lauri (Kari Väänänen) jää työttömäksi raitiovaununkuljettajan työstään. He kitkuttelevat joten kuten eteenpäin arjessaan, mutta nurkan takana vaanii jo uusi epäonni. Ilona (Kati Outinen) menettää työnsä ravintola Dubrovnikin hovimestrina, paikan mennessä konkurssiin. Näistä epäonnekkaista tapahtumista alkaa elokuvan kertomus siitä kuinka hankalassakaan tilanteessa ei tulisi koskaan antaa periksi ja luovuttaa. Lauri sekä Ilona kummatkin joutuvat kohtaamaan elokuvan aikana raadollisen maailman ja huomaamaan kuinka paljon rahalla on valtaa tässä maailmassa. Laurin ja Ilonan rakkaus kuitenkin kestää koettelemukset ja elokuvan lopussa sinnikkään pariskunnan elämä helpottuu.

Aki Kaurismäen elokuvat ovat tunnettuja niukasta dialogistaan ja sanonta “less is more” todella pitää Kaurismäen elokuvia katsoessa paikkaansa. Tarinan kulku ja sen todella niukka elekieli hurmaa nykyiseen yltiövisualistiseen maailmaan tottuneet aistit ja saa katsojan suorastaan nauliintumaan paikoilleen. Ohjaus ja elokuvan kerronta on niin herkällä kädellä tehtyä, että se saa suorastaan liikuttumaan elokuvaa katsoessa.

Kun kaipaa jotain enemmän kuin pelkkää pintaraapaisua, silloin kannattaa katsoa tämä elokuva ja miettiä sen mukana kulkevaa sanomaa.

Kaikkien aikojen sarja, Klovni-kyllä hävettää!

Tänään on pakko ottaa esille yksi loistavimmista koskaan tehdyistä tv-sarjoista. Tanskalainen Klovni, joka kertoo kaverusten Casper Christensenin ja Frank Hvamin uskomattomista ja noloista seikkailuista. Tämä tv-sarja jakaa mielipiteitä rankalla kädellä. Toiset rakastavat ja toisille huumori on ihan liian rankkaa. Tanskalainen huumori sinänsä on oma lukunsa. Todella roisejakaan aiheita ei karteta ja ollaan valmiita vitsailemaan asioilla, joiden aihepiiri voi joillekkin olla jopa jonkinlainen tabu.

Tv-sarjassa siis perehdytään Frankin ja Casperin elämään, josta ei noloja tilanteita puutu. Frank varsinkin on mestari nolaamaan itsensä ja joutumaan mitä tukalimpiin tilanteisiin. Casperin itsekkyys ja taipumus tiirailla jokaisen naispuolisen henkilön perään, saa Casperin (joka suinkaan ei ole sinkku) usein vaikeuksiin, niin vaimonsa kuin muidenkin kanssa.

Sarjan huumori on vähäeleistä, mutta todella vaivaannuttavaa! Seuratessaan Frankin ja Casperin toilailuja, kokee katsoja välillä niin uskomatonta myötähäpeää että tekee itse mieli painua maan alle. Jos pitää todella rankasta huumorista ja siitä että aivan kaikesta voi tehdä huumoria, on Klovni sarja, johon kannattaa ehdottomasti tutustua. Huumori ei kuitenkaan ole vain alapäähuumoria, vaan todella nokkelasti tehtyä komiikkaa, johon ei ole tarvittu taustanaurajia tai amerikkalaisten tv-sarjojen helppoa huumoria.

Sarja on todella koukuttava, ja sen aloitettuaan haluaa nähdä loputkin. Frank ja Casper ovat myös tehneet kaksi elokuvaa, joiden  huumori jos mahdollista menee vielä muutamaa astetta roisimmaksi kuin tv-sarjat. Sekä sarjaa että elokuvia on vaikea kuvailla niin, että lukija saisi oikeanlaisen kuvan niistä. Ei voi kuin kehoittaa itse katsomaan ja muodostamaan mielipide näiden mestari koomikoiden taidonnäytteestä.

Ihana Amelie

Amelie

Elokuva arvostelussa Amelie- elokuva joka sai ensi-iltansa 2001. Elokuvan ohjasi Jean-Pierre Jeunet joka on tunnettu värikylläisistä teoksistaan.

Ihana tarina nuoresta ja omalaatuisesta Pariisittaresta joka työskentelee des Deux Moulins-kahvilassa tarjoilijana, etsii paikkaansa ja rakkautta kovassa maailmassa. Elokuvan koko visuaalinen puoli on valloittava, tarjolla on paljon ihania yksityiskohtia ja elokuvaan hyvin sopivaa Yann Tiersenin suloista musiikkia. Värimaailma on rikasta ja esteettisesti suorastaan hengästyttävän upeaa.

Elokuva seuraa Amelien  kasvutarinaa lapsuudesta nuoreksi naiseksi. Hiljainen ja ujo Amelie sulattaa katsojan sydämen vilpittömyydellään ja ystävällisyydellään. Nuoresta yksinäisestä pikkutytöstä kasvaa nuori nainen joka haluaa kaikille ympärillä olevilleen hyvää. Amelie päättää ruveta järjestelemään lähiympäristönsä ihmissuhteita ja kohteeksi joutuvat niin työkaveri, naapuruston yksinäinen vanhus kuin elämäänsä kyllästynyt keski ikäinen mies.

Amélie alkaa levittää iloa ympärilleen tekemällä pieniä asioita. Hän opastaa sokean miehen metroasemalle, kuvaillen samalla tarkasti ympärillä näkyviä tapahtumia. Hän suostuttelee isänsä seuraamaan unelmaansa matkustella maailmalla varastamalla isän puutarhasta puutarhatontun. Hän antaa tontun lentoemäntä Philomènelle, joka lähettää isälle kuvia siitä eri puolilta maailmaa. Amélie saattaa työtoverinsa Georgetten ja Ginan ex-rakastajan Josephin yhteen. Hän lähettää naapurilleen Madeleine Wallacelle vanhoista kirjeistä askarrellun kirjeen vakuuttaen Madeleinen siitä, että tämän mies rakasti tätä ennen kuolemaansa.

Amélien naapurostossa asuu vihanneskauppias Collignon, joka päivästä toiseen on ilkeä työntekijälleen Lucienielle haukkumalla tätä kaikkien kuullen vähä-älyiseksi. Amélie suuttuu Collignonille ja kostaa murtautumalla tämän asuntoon ja tekemällä siellä kepposia. Lucien saa lisää itseluottamusta Collignonin epäillessä omaa järkeään.

Muiden kohtaloita järjestellessään, Amelie tapaa nuoren miehen Ninon joka on oman tiensä kulkija, kuten Amelie. Aivan elokuvan viimemetreillä Amelie rohkaistuu kohtaamaan Ninon ja loppu onkin historiaa…

Elokuvaa on vaikeaa kategorisoida mihinkään tiettyyn elokuva kategoriaan, koska se pitää sisällään niin paljon erilaisia teemoja. Ameliessa on ripaus draamaa, hyppysellinen romanttista komediaa ja jopa ainesta tulevaisuudessa kuulua klassikoiden joukkoon.

Elokuvaa voi suositella kaikille ranskalaisen elokuvan ystäville jotka haluavat katsoa elokuvan joka saa hyvälle mielelle pitkäksi aikaa.

Pääosassa on hurmaava Audrey Tautou, joka tekee ikimuistettavan roolisuorituksen kauniina Ameliena.

poster