Katso elokuvia netissä

Nykyään lähes jokainen ihminen, etenkin nuoret, käyttävät jotakin netin suoratoistopalvelua, elokuvien katselemiseen. Saatavilla on kymmeniä erilaisia palveluita, joista suosituin on ehdottomasti Netflix. Muita palveluita ovat esimerkiksi HBO Nordic, Amazon Prime, sekä Viaplay. Kaikista näistä palveluista, löytyy satoja erilaisia tv-sarjoja, ja elokuvia. Mikäli siis kaipaat uutta katseltavaa, tilaa jokin suoratoistopalvelu! Useissa niistä on saatavilla yhden kuukauden mittainen kokeilujakso, jonka aikana saa käyttää palvelua ilmaiseksi. Jos et kuitenkaan halua jatkaa tilausta, muista peruuttaa se, tai tililtäsi tullaan veloittamaan joka kuukausi tietty summa, jonka palvelu maksaa. Myös monet musiikkipalvelut, kuten Spotify, toimii samalla periaatteella.

Esimerkiksi Netflixissä, on saatavilla satoja erilaisia nimikkeitä eri tyylilajeista, kuten dokumentteja, komedioita, trillereitä, ja niin edespäin. Voit aina löytää uutta katseltavaa, ja sen takaa sivuston päivitys. Joka kuukausi tulee lisää katsottavaa, ja sisältö vaihtuu tasaisin väliajoin.

Minä olen löytänyt Netflixistä vaikka kuinka paljon uutta katseltavaa, kuten loistavia tv-sarjoja, ja elokuvia, joita en ole koskaan nähnyt, mutta aina halunnut katsoa! Suosikkejani sarjoista, ovat komediasarjat, ja elokuvista dokumentit, sekä klassikot, joita on molempia saatavilla Netflixissä, laaja valikoima. Mikään ei ole mukavampaa katseltavaa iltaisin, kuin hyvin tehty dokumentti, mielenkiintoisesta aiheesta. Nähtäväksi jää, minkä itse valitsen tänä iltana. Suosittelen lämpimästi muillekin, että tänä viikonloppuna tutustutte tarjontaan, ja jätätte leffaliput ostamatta! Etenkin Suomessa, elokuvaliput ovat niin kalliita, että kahden lipun hinnalla, maksaa jo muutaman kuukauden Netflix-tilauksen.

Komediasarja Kimmo

Kimmo on yksi aikamme hauskimmista kotimaisista tv-sarjoista, ainakin jos minulta kysytään. Kimmo on Ylellä esitettävä tv-komedia, joka kertoo elämän koulua käyvän nuoren miehen, Kimmon elämästä. Kimmo ei turhia murehdi, ja suhtautuu elämään, niin vapaa-aikaan kuin työhönkin, suhteellisen rennolla asenteella. Vaikka rahapussissa ei olisi penniäkään, ja autokin vetelee viimeisiään, sarjan päähenkilö ei turhista murehdi. Yksi kuitenkin saa Kimmonkin pään joskus sekaisin, ja se on hänen hemaiseva kollegansa, Ulla. Sarjan ensimmäisellä tuotantokaudella, niin Kimmo kuin Ullakin, päätyvät työskentelemään telemarkkinointiyrityksessä, jonka johdossa istuu Nissinen. Heidän pomonsa Nissinen on hyväntahtoinen ja hieman hölmö, mutta kova suustaan, ja omaa, ainakin omasta mielestään piinkovan bisnesvainun.

Ullan, kimmo2Kimmon, ja Nissisen lisäksi call centerin tuttu kasvo, on omassa maailmassaan elävä “Steffe” Stenfors. Jos minulta kysytään, Steffe on koko sarjan parasta antia. Hänen roolihahmonsa kehittämisessä, on käytetty loistavia keinoja, ja on taidokkaasti saatu Stenfors vaikuttamaan täysin aidolta hullulta. Tommi Liski, joka näyttelee Steffeä sarjassa, on itse myös toinen sarjan käsikirjoittajista. Hän on kirjoittanut itselleen mielenkiintoisen roolin, joka on hahmona erittäin osuva. Steffe on vahvojen, ja omalaatuisten mielipiteiden mies. Hän pohtii elämäänsä omalta kantiltaan, ja häntä jaksaa mietityttää monet asiat. Päähenkilöiden lisäksi, sarjassa esiintyy Kimmon kaveri Rönni, sekä aviopari Kaitsu ja Maiju, jotka ovat myös Kimmon tuttuja.

kimmo1

Toisen kauden tapahtumat alkavat kaksi vuotta siitä, mihin ensimmäisen kauden lopussa päädyttiin. Ulla palaa kotiin vapaaehtoistyöstä Intiasta, ja mies sekä lapset eivät tunne Ullaa liiemmin kiinnostavan. Avioelämä ei houkuttele, töitä ei ole, joten Ulla päätyy työskentelemään Nissisen uudessa yrityksessä. Kimmo on toisen kauden alussa autokauppiaana, ja menee kihloihin avopuolisonsa Birgitan kanssa. Kimmon tuntien, kaikki ei kuitenkaan mene ihan suunnitellusti, ja pian Kimmokin on Stadin kovimman bisnesmiehen, Nissisen palkkalistoilla. Kaksi vuotta on kulunut, ja kuin ihmeen kaupalla, nämä kaksi ovat takaisin Nissisen leivissä, tällä kertaa kadulla feissaamassa.

Kimmo -tv-sarjan takana ovat käsikirjoittajat Tommi Liski, Petja Peltomaa, Jaakko Kaján, Outi Keskevaari, ja ohjaus on Teppo Airaksisen käsialaa. Pääroolissa, eli Kimmon roolissa on näyttelijä Jussi Vatanen. Hänelle on myönnetty sarjasta parhaan miesnäyttelijän Kultainen Venla -palkinto, vuoden 2015 Venla-gaalassa. Kimmo-sarja on palkittu useaan otteeseen, myös muun muassa käsikirjoituksestaan. Tällä hetkellä TV2 -kanavalla pyörii Kimmon toisen kauden jaksot, ja ne ovat nyt katsottavissa myös Yle Areenassa. Kolmas kausi Kimmon seikkailuja, tulee ensiesitykseen tämän vuoden marraskuussa. En millään malttaisi odottaa, että pääsen seuraamaan telkkarista, minne seikkailut vievät Kimmon ja kumppanit seuraavaksi. Nähtäväksi jää, onko kolmannella kaudella esimerkiksi uusia hahmoja, tai muita jännittäviä juonenkäänteitä. Tällä hetkellä uuden kauden odotusta parantaa onneksi, Kimmon toisen kauden jaksot. Niitä voi katsoa joko TV2 -kanavalta Torstai-iltaisin, tai Yle Areenasta.

Dokumenttielokuvat

Dokumentit ovat monien katsojien lempigenre. Totta kai, välillä on mukava irtautua todellisuudesta jollain kevyellä katseltavalla, mutta dokumentit ovat aivan oma lajinsa. Ne ovat suosittuja sen vuoksi, että ihmisillä on jatkuva tiedonjano, jota tyydyttää ainoastaan uuden oppiminen. Ihmiset haluavat jatkuvasti oppia uutta, ja tietää lisää eri asioista. Dokumenttielokuvat, tai dokumenttisarjat, ja niiden katselu, on täydellinen tapa, samalla viihdyttää itseään, ja tyydyttää omaa tiedonjanoaan, hauskalla tavalla. Monelle ihmiselle, myös jäävät asiat paremmin mieleen katseltuina, kuin esimerkiksi kirjasta luettuna.

Dokumentteja on saatavilla, lähestulkoon mistä tahansa aiheesta, mitä voit vain kuvitella. On luontodokumentteja, historiallisia dokumentteja, kansantieteellesiä dokumentteja, ja monenlaisia muita. Yhteistä dokumenteille, on niiden lajista riippumatta se, että dokumenttielokuva kuvaa todellisuutta, joko nykyhetkessä tapahtuvia tapahtumia, tai menneitä tapahtumia. Dokumenttielokuvien näyttelijät näyttelevät itseään elokuvissa. Tulee kuitenkin muistaa, että vaikka dokumentit kertovat tositapahtumista, dokumenttielokuvan ohjaajalla on aina suuri rooli siinä, millaiseksi elokuva muodostuu. Usein dokumenteilla on käsikirjoitus, jota elokuvan toteutus, jossain määrin mukailee. Dokumenttien tapahtumat ovat totta, mutta se, missä valossa tapahtumat valkokankaalla esitetään, on täysin elokuvan ohjaajan, ja tuotantotiimin varassa. Samasta tapahtumasta voi tehdä 100 erilaista dokumenttia, sillä eri käsissä, samasta materiaalista syntyy täysin erilaisia tuotoksia. Samaa tarinaa voivat muuttaa, esimerkiksi eri näkökulmat tarinaan, sekä se, mitä dokumentissa painotetaan. Mitä valkokankaalle päätyy. Myös, se mitä leikataan pois, valmiista materiaalista, vaikuttaa paljon elokuvan lopputulokseen. Kuka tahansa, joka on joskus ollut mukana dokumentin tekemisessä tietää, että kuvausmateriaalia syntyy useimmiten paljon enemmän kuin mitä tarvitaan, ja suuri osa siitä ei koskaan päädy valmiiseen elokuvaan.

Dokumenttielokuvat ovat syntyneet siitä halusta, että voidaan kuvata todellisuutta sellaisena kuin se on. Tositapahtumat ovat aina kiehtoneet ihmisiä. Aivan samalla tavalla kuin me haluamme lukea lehdistä, mitä jollekkin on tapahtunut, haluamme katsoa sitä myös ruudulta. Tähän perustuu dokumenttielokuvien suosio. Ihmiset ovat uteliaita, ja meitä kaikkia kiinnostaa se, miten toiset ihmiset elävät elämäänsä, ja mitä kaikkea heille on tapahtunut. Kannattaa kuitenkin muistaa, että ihan niin kuin ihmiset, myöskin dokumentit voivat valehdella, ja todellisuudessa valehtelevatkin. Keneenkään ei kannata luottaa eikä mitään niellä pureskelematta.

Suomalaiset dokumentit eivät ole mitään maailmankuuluja, eikä suomalaisessa elokuvatuotannossa, dokumenttielokuva, ole koskaan ollut kaikkein suosituin elokuvan laji. Suomessa on kuitenkin paljon dokumenttielokuvien tekijöitä, ja päätimme esitellä heistä muutaman.

Susanna Helke on yksi suomalaisista dokumenttielokuvien tekijöistä. Hän on opiskellut Taideteollisessa korkeakoulussa, ja valmistunut taiteen maisteriksi, suuntautuen erityisesti valokuvataiteeseen. Virpi Suutari on hänen opiskelukaverinsa, jonka kanssa hän teki yhteisen lopputyön. Lopputyö oli dokumenttielokuva Synti – dokumentti jokapäiväisistä rikoksista. Elokuva ilmestyi vuonna 1996. Helkeen ja Suutarin dokumentti voitti, vuonna 1996 Kritiikin Kannukset -palkinnon, ja vuonna 1997 Nuoren taiteen Suomi -palkinnon. Kaksikko on yhdessä tehnyt myös dokumentit Valkoinen Taivas (1998), Saippuakauppiaan sunnuntai (1999), sekä Joutilaat (2001). Molemmat naisista ovat tehneet myös muita dokumentteja, yksilöinä, tai yhdessä muiden kanssa.

Arto Halonen on elokuvantekijä, joka on tehnyt muun muassa elokuvan Prinsessa, joka on saanut mainetta, jopa maailmalla. Kerroimme Prinsessa-elokuvasta aiemmassa artikkelissamme. Halonen on yksi Suomen tuotteliammista dokumenttielokuvan tekijöistä. Hän on tehnyt lähestulkoon 30 elokuvaa tähän mennessä, eikä loppua hänen menestyksekkäille dokumenteilleen näy.

Mika Taanila on elokuvaohjaaja, ja kuvataiteilija. Hän on ohjannut lukuisia lyhytelokuvia ja suomalaisten artistien musiikkivideoita. Taanilan elokuvat käsittelevät eri todellisuuksia, sekä tulevaisuutta. Mika Taanila on useaan otteeseen palkittu elokuvistaan, niin kotimaisilla, kuin ulkomaisilla elokuva-alan palkinnoilla.

Uhrilampaat

Uhrilampaat, alkuperäiseltä nimeltään, “The Silence of the Lambs“, on yksi maailman tunnetuimmista trilleri-elokuvista, joita on koskaan tehty. Samalla se on yksi mielenkiintoisimmista, ja sairaimmista elokuvista, mitä on nähty. Etenkin siihen aikaan, kun elokuva ilmestyi, 25 vuotta sitten, olivat monet järkyttyneitä sisällöstä. Elokuvan päähenkilö on kannibaali Hannibal Lecter, jota Uhrilampaat-elkouvassa, näyttelee Anthony Hopkins. Hänet palkittiin roolisuorituksestaan, parhaan miespääosan Oscarilla, ja elokuva sai neljä muutakin Oscaria: Parhaan elokuvan, parhaan naispääosan, parhaan ohjauksen, sekä parhaan sovitetun käsikirjoituksen Oscar-palkinnot. Juoni perustuu Thomas Harrisin samannimiseen romaaniin.

Tarina alkaa niin, että FBI:llä töissä oleva Jack Crawford, antaa yhdelle FBI:n akatemiassa opiskelevalle naiselle tehtäväksi haastatella vankilassa olevaa Hannibal Lecteriä, sillä hän uskoo, että haastattelusta voisi olla apua Buffalo Billin, eli sarjamurhaajan, joka nylkee uhriensa ruumiit, jäljityksessä. Lecter on psykiatri, jolla on henkilökohtaisia tietoja Buffalo Bill -murhaajasta. Hannibal Lecteriä haastatteva nainen, on elokuvassa nimeltään Clarice Starling, ja häntä näyttelee Jodie Foster. Näyttelijä Jodie Foster, ilmaisi itse mielenkiintonsa roolia kohtaan, luettuaan Thomas Harrisin Uhrilampaat-romaanin.

Elokuvan roolisuoritukset ovat henkeäsalpaavan upeita, ja omalta osaltaan täydentävät loistavaa käsikirjoitusta. Tarina on mielenkiintoinen, eikä sitä ruudulta seuratessa, tule paljoakaan tylsiä hetkiä. Uhrilampaat on elokuva, joka jokaisen tulisi katsoa. Ei kuitenkaan mielellään yksin, illan hämärtyessä. Tarina on kuitenkin sen verran jännittävä, että sen katseleminen ennen nukkumaan menoa, voi hyvinkin haitata levollisia yöunia. Kaverin kanssa, pääsette myös yhdessä jännittämään, mitä seuraavaksi tapahtuu, ja keskustelemaan elokuvasta jälkeenpäin.

Prinsessa

Prinsessa on suomalainen elokuva, joka on ilmestynyt vuonna 2010. Elokuva kertoo fiktiivisin maustein todellisesta henkilöstä, Anna Lappalaisesta, joka on pitkään ollut hoidossa mielisairaaloissa ympäri Suomea. Prinsessa-elokuva kuvaa vaihetta, jossa päähenkilö on hoidossa Kellokosken mielisairaalassa. Leffan nimi tulee siitä, että Anna Lappalaista kutsuttiin “Kellokosken prinsessaksi“, sillä hän väitti elämänsä loppuun asti, olevansa prinsessa Anna, joka on syntynyt Englannissa, Buckinghamin palatsissa, ja että aarnikotka oli kuljettanut hänet Suomeen. Elokuva sijoittuu noin 40-luvun Suomeen, jolloin mielisairaanhoitokin oli luonnollisesti täysin erilaista, kuin nykypäivän Suomessa.

Anna Lappalainen eli Prinsessa

Tarina kuvaa Prinsessan elämää, ja muita Kellokosken sairaalan “potilaita”. Anna Lappalainen oli maanis-depressiivinen, eli kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön, sekä skitsofreniaan sairastunut potilas. Maanisina kausinaan Prinsessa oli todella onnellinen, ja jaksoi viihdyttää muita sairaalan potilaita. Hän rakastaa esiintyä, laulaa, näytellä, ja viihdyttää ihmisiä. Teatraalisen luonteen taakse piiloutuu vakava sairaus, joka saa Prinsessan voimaan huonosti. Hän kuitenkin nautti elämästään täysin siemauksin, ja oli taiteellisesti luova, koko ikänsä. Ennen sairastumistaan Anna Lappalainen työskenteli mallina ja näyttelijänä. Sairaalassa olon aikanaan hän maalasi paljon, ja osasta hänen tekemistään tauluista tuli jopa kansainvälisesti kuuluisia.

Tarina sairaasta mielestä

Elokuva on riipaisevan kaunis kertomus vakavasta mielen sairaudesta, joka jokaisen tulisi katsoa. Siinä on onnistuttu vangitsemaan sairauden ydin kauniilla tavalla, ja elokuvassa on otettu huomioon myös suomalainen kulttuuri, sekä vanhan ajan mielenterveyshoito. Tarinasta on saatu todenmukainen juuri tällä tavalla, ja sitä sen on tarkoituskin olla. Yksi elokuvan salaisuuksista piilee siinä, että tarinassa ei keskitytä ainoastaan päähenkilöön, vaan myös sivuhenkilöiden tarinoita, kuvataan kattavasti. Ne ovat tärkeitä, sillä tarinan sivuhenkilöt antavat paljon sisältöä tarinalle, ja ovat oleellinen osa elokuvaa. Värikäs elokuva kertoo siitä, kuinka sairaan kaunis elämä on, ja kuinka paljon jokaisella ihmisellä on annettavaa muille ihmisille. Siitä voi myös oppia paljon, nimittäin mielen sairauksista yleensä, ja ennen kaikkea siitä, millaista mielenterveyden hoito on ennen ollut. Prinsessa-elokuvassa tulee esiin muun muassa lobotomia, joka oli Suomessakin paljon käytetty leikkaus vakavien mielisairauksien hoidossa. Anna Lappalainen oli yksi Suomen parhaiten tunnetuista mielisairaista, ja hänen muistomerkkinsä löytyy Kellokosken sairaalan puistosta. Sen on tehnyt kuvanveistäjä Rauni Liuko. Prinsessan kuuluisat viimeiset sanat, ennen hänen kuolemaansa, olivat: “En minä mikään Prinsessa ole, minä olen Anna Lappalainen.”

Katso elokuvan traileri alapuolelta.

Frendit: kaikkien aikojen suositun tv-sarja

Viime viikolla tuli täyteen 12 vuotta klassikoksi muodostuneen TV-sarjan, eli Frendien viimeisen jakson esityksestä. Sen kunniaksi päätimme kirjoittaa, mitä me muistamme kyseisestä sarjasta.

Miksi kuuden ystävän elämästä kertova tuli näin suosituksi? Ehkä juuri siksi, että roolihahmoihin on helppo samaistua. Jokainen ihminen, oli sitten nuori tai vanha, voi löytää Frendien hahmojen luonteenpiirteistä samankaltaisuuksia itseensä. Hahmot ovat tarkasti luotuja olemaan todenmukaisia, sillä samanlaisia ihmisiä löytyy tosielämästä vaikka kuinka paljon. On hieman liioiteltu, jotta sarjasta tulee hauska, mutta ei kuitenkaan hippastakaan liikaa, joten se on täydellisesti pysynyt oikealla alueella käsikirjoituksensa kanssa.

Frendeistä tuli jo alkuaikoina niin suosittu, että sarjasta päädyttiin tekemään yhteensä 10 vuoden ajan, 10 tuotantokautta. Se on enemmän kuin suurinta osaa muista sarjoista. Frendit on valloittanut kaikkien sydämmet, myös heidän, jotka ovat olleet vasta lapsia, tai ei edes syntyneet TV-sarjan alkuaikoina. Se tunnetaan myös yhtenä maailman tuotteliaimpana sarjana, jonka näyttelijöille on maksettu kymmenistä tuhannista euroista miljooniin euroihin jokaista jaksoa kohden.

Tämän vuoden tammikuussa julkistettiin, että Frendit palaavat yhdellä erikoisjaksolla, ja fanit kirkuivat riemusta. Onhan Frendit olleet kolmekymppisille jotain, jonka kanssa on kasvanut lapsesta aikuiseksi. Jaksoja on näytetty lukemattomia kertoja telkkarissa, ja nykyään niitä voi katsella esimerkiksi Netflixistä.

Frendeistä on tullut ainakin minulle aikojen saatossa niin rakkaita, että hahmot tuntuvat lähes ystäviltä, sillä kymmenien kertojen jokaisen jakson näkemisen jälkeen jokaisen vuorosanan muistaa ulkoa, ja jokaisen roolihahmon tuntee kuin ystävän. Osaa ennakoida, mitä he sanoisivat jossain tilanteessa, ja mitä tapahtuisi, jos Joey tai Chandler olisi täällä.

frendit1

Frendit-sarja on voittanut kymmeniä palkintoja, niin sarja yhdessä, kuin sen näyttelijät yksin.  Esimerkiksi Lisa Kudrow on palkittu useaan otteeseen näyttelijänroolistaan Frendien Phoebe Buffayna. Vielä enemmän palkittu oli Jennifer Anistonin rooli Rachel Greeninä, hän on saanut kunniaa roolistaan erityisesti yleisön valitsemista palkinnoista, kuten People’s Choice ja Teen Choice. Aniston on palkittu Rachelin roolista myös Emmyllä vuonna 2002, ja Golden Globe -palkinnolla vuonna 2003.

Vaikka useimmiten katsoja tykkää kaikista hahmoista Frendeissä, sillä ne täydentävät toisiaan täydellisellä tavalla, niin usein muodostuu yksi suosikki yli muiden. Oli se sitten huumorilla epävarmuuksiaan peittelevä Chandler, diivaileva Rachel, naisten ja ruoan ystävä Joey,  kontrollifriikki Monica, tohtori Ross, tai arvaamaton Phoebe. Näiden kuuden joukossa ei tiedä koskaan, mitä tapahtuu. Koskaan ei kuitenkaan voi tapahtua mitään liian dramaattista, joka sotkisi kuviot täysin, joten senkin takia Frendejä on niin mukava katsella. Voi olla rauhassa, sillä tietää, että mitään kamalaa ei tule tapahtumaan. Draamaa riittää, mutta ei liikaa. Kaikesta selvitään, sillä jos jollakin hahmoista menee huonommin, on aina joku toinen auttamassa, jolla menee paremmin. Frendit kertoo ennen kaikkea siitä, että elämä voi olla mahtavaa, vaikka se ei olisikaan täydellistä. Uskon, että se on yksi sarjan menestyksen salaisuuksista.

Jäämme jännityksellä odottamaan sitä, milloin, ja missä muodossa, Frendien yhteenpaluu, eli erikoisjakso tapahtuu. Itse en ainakaan malta odottaa klassikkosarjan kokoonpanon yhteenpaluuta. Toisaalta hieman pelottaa, jos hahmojen elämä onkin yhtäkkiä todella erilaista, kuin silloin sarjan viimeisessä jaksossa. Olen kuitenkin luottavaisin mielin, sillä en usko, että erikoisjakson käsikirjoittajat voisivat tehdä sitä sarjan faneille. Nähtäväksi jää, ovatko mukana esimerkiksi sarjan lapset, Ben, Emma, tai kenties Monican ja Chandlerin kaksoset?

Salatut Elämät

salkkarit1

Suomalaisten oma saippuasarja, Salatut Elämät, joka tunnetaan puhekielessä nimellä Salkkarit, ja monilla siitä väännetyillä versioilla. Kuten sanotaan, rakkaalla lapsella on monta nimeä. Salatut Elämät ovat viihdyttäneet katsojia jo uskomattoman pitkän ajan, sillä ensimmäinen jakso tuli ulos vuonna 1998, eli 18 vuotta sitten. Minä olen kasvanut Salkkareiden kanssa, ja muistan kaikki tapahtumat pääpiirtein Miian kuolemasta Kentaurin räjähdykseen, sekä elävältä hautauksesta vauvojen vaihtoon, ja Siperian tapahtumiin. Kyllä. Kaikki tämä tapahtui Salatuissa Elämissä, suomalaisessa sarjassa, joten se ei ole aivan turhaan saanut saippuasarjan leimaa.

Salatut Elämät kuvaa Pihjalakadun elämää. Kaikki sarjan päähenkilöt asuvat Pihlajakadulla, Helsingissä, tai ovat vähintäänkin jollain tapaa läheisissä yhteyksissä Pihlajakadun asukkaisiin. Kaikki asukkaat liikkuvat myös samoissa kaveripiireissä, ja useimmiten ovat myös jollain tapaa sukua toisilleen. Työpaikatkin ovat yhteisiä kaikille. Barbaari, Happy Homes, Snow Team, Amanda, tai sairaala ovat paikkoja, joissa melkein kaikki sarjan henkilöt työskentelevät, ja viettävät kaiken vapaa-aikansa. Salkkareissa samat kuviot toistuvat, mutta eri henkilöillä. On myös henkilöitä, jotka ovat olleet naimisissa puolen tusinan kanssa sarjan aikana. Pisimpään sarjassa pysyneitä henkilöitä ovat Ismo, eli Esko Kovero, sekä Seppo, eli Jarmo Koski. Ismo on ainoa alkuperäisistä hahmoista, joka ei ole poistunut sarjasta kertaakaan koko lähes 20 vuoden aikana.

Miksi sitten tämänkaltainen sarja kiinnostaa suomalaisia kovasti? Niinkin paljon, että katsojaluvut ovat parhaimmillaan olleet yli miljoona. Se tarkoittaa, että yli viidesosa suomalaisista katsoo Salattuja Elämiä. Totuus on, että sarjan kiekuroihin on helppo jäädä koukkuun, sillä mitä tahansa voi tapahtua, ja seuraava jakso on aina nähtävä. Perjantain jaksot ovat aina kaikkein jännittävimpiä, jotta viikonlopun aikana ei pääsisi unohtumaan, että maanantaina pääsee jännittämään telkun ääreen, mitä tapahtuu Ismolle seuraavaksi.

Mean Girls – kaikkien aikojen teinileffa

meangirls

Päätin kirjoittaa teille hieman elokuvasta, joka kuuluu omiin suosikkeihini, ja joka on onnistunut saavuttamaan järkyttävän suuren suosion, ja on pinnalla vielä yli 10 vuoden jälkeen sen julkaisusta. Siihen ei moni amerikkalainen komedia pysty. Niitä kun tulee nykyään kuin liukuhihnalta, ja samaan tahtiin ne myös unohtuvat. Lisää komedioista voit lukea aikaisemmin ilmestyneestä artikkelistamme. Kyseinen elokuva on kaikkien teinityttöjen, ja monen muunkin suosikkileffa, Mean Girls.

Mean Girls on draamakomedia, joka ilmestyi vuonna 2004. Elokuvassa juuri Afrikasta takaisin Amerikkaan muuttanut, teini-ikäinen Cady Heron joutuu ensimmäistä kertaa elämässään kouluun. Yhtäkkiä hän huomaa olevansa keskellä teinityttöjen draamaa, joiden olemassaolosta hän ei ollut vielä muutama viikko sitten edes tietoinen. Cady saa uusia ystäviä, joiden kanssa hän päättää sotkea koulun suosituimman tytön elämän, jolle Cadyn ystävä, Janis, on katkera vuosia sitten tapahtuneesta. Myös Janisin kaveri, Damien on mukana juonessa.  Cady sopeutuu kouluun hyvin, sillä hän liikkuu kaikki päivät vain koulun suoistuimpien tyttöjen, Plastiikkien eli Reginan, Gretchenin, sekä Karenin seurassa. Mitä ihmeellisimmillä tempuilla Cady yrittää vähitellen sotkea Reginan elämää, ilman että tämä huomaa. Soppaa sekoittaa myös se, että Cady on epätoivoisesti ihastunut Reginan ex-poikaystävään, Aaron Samuelsiin. Lue lisää Mean Girlsin juonesta esimerkiksi täältä.

Elokuva on suorastaan nerokas, eikä sen suosiota voi ihmetellä, sillä niin monet teini-ikäiset tytöt, ja miksei pojatkin, voivat samautua elokuvan hahmoihin. Jokaisesta lukiosta, tai yläkoulusta löytyy omat plastiikit, ja muihinkin elokuvan roolihahmoihin sopivat henkilöt. Stereotypioista on elokuvassa tehty jotain paljon enemmän. Myös opettajat, ja oppilaiden vanhempien roolit ovat tärkeitä elokuvan juonen kannalta, ja hyvin suunniteltuja muistuttamaan oikean elämän henkilöitä. Elokuvan hahmot ovat ihmisiä, joilla kaikilla on omat ongelmansa, mutta jotka kaikki muistuttavat meitä itseämme – tavalla tai toisella. Katso Mean Girlsin traileri alapuolelta.

Bond-suosikki: Casino Royale

Kuten varmasti moni lukijoistammekin, olemme täällä toimituksessa James Bond -elokuvien faneja. Uusin Bond-leffa on aina päästävä katsomaan heti sen tullessa elokuvateattereihin. Kun mietin, mikä onkaan 007 elokuvista ihan lempparini, tulee mieleen hurja määrä elokuvia, mutta yksi niistä on yli kaiken. Kun pohdin kiinnostustani kasinoihin ja pelaamiseen huvin vuoksi, tulee mieleen elokuva Casino Royale. Kyseisessä filmissä yhdistyy loistavasti sekä rakkauteni James Bond -elokuvia kohtaan, että kasinoharrastukseni.

Casino Royale on jäjestyksessä 23. julkaistu Bond-leffa, ja se on ilmestynyt vuonna 2006. Pääosassa elokuvassa on Daniel Craig, joka teki Bond-debyyttinsä Casino Royale -elokuvassa. Sittemmin Daniel Craig on esiintynyt kolmessa muussa elokuvassa esittäen Bondia: Quantum of Solace, Skyfall, sekä viimeisin elokuva, Spectre. Craig on haastattelussa kertonut, että ei aio jatkaa enää Bondina 10 vuoden ja 4 elokuvan jälkeen. Jäämme siis jännityksellä odottamaan, kuka on seuraava, joka hyppää salaisen agentin rooliin.

Casino Royale -elokuva kertoo 007 agentin uran alkuajoista. Bondin tehtävänä elokuvassa on hoitaa terrorismin rahoittaja, Le Chiffre vararikkoon, ja Bond päättää tehdä sen voittamalla hänet pokeripelissä. Pokeria pelataan heidän välillään isoilla panoksilla, jotta Le Chiffrelle ei jäisi rahaa terroristioperaatioiden rahoitukseen. Elokuvassa on totta kai mukana myös Bond-tyttö, joka Casino Royalessa on ranskalainen Eva Green. Green tekee roolisuorituksen Vesper Lyndinä, valtiovarainministeriön kirjanpitäjänä. Hän seikkailee Bondin mukana koko elokuvan ajan. Mistä minä pidän elokuvassa, on kohtaukset casinolla, ja tietysti jännittävät toimintakohtaukset. Kasinoissa on upea tunnelma, jota usein tavoittelen pelaamalla netticasinoilla. Jos etsin uutta casinoa, oli se sitten netissä toimiva tai ei, tahdon sen huokuvan perinteistä, tyylikästä casinon tunnelmaa. Bond-elokuvista sitä ei ainakaan puutu. Mikäli kaipaan uusia pelejä, tai etsin mahtavia tarjouksia ilmaiskierroksista tai bonuksista, menen sivustolle Casino-uutiset.com. Sieltä löydän kaikki uusimmat kampanjat ja tarjoukset parhaille nettikasinoille. Joskus netissä pelatessani kuvittelen olevani itse salainen agentti James Bond, jolla on varaa isoihin panoksiin Texas Hold’emissa. Kukapa ei haluaisi olla yhtä onnekas kuin Bond – hänellä on onnea peleissä ja hän on kauniiden naisten suosiossa.

Elokuva on oma suosikkini sen takia, että siinä näytetään Bondin herkkääkin puolta. Leffassa Bond esiintyy hyvin aidontuntuisena, ja monet kriitikot ovat kehuneet elokuvaa hyvin kirjoitetuksi. Samaa aikaa, kun elokuvassa kuvataan upeita kohtauksia casinolla ja jännittäviä taistelukohtauksia, on elokuva myös traaginen rakkaustarina salaisen agentin ja Vesper Lyndin välillä. Bond-tytölle ei käy hyvin elokuvan lopussa. Voisiko olla, että agentin sitoutumiskammo juontaa juurensa aina tähän uran alussa pieleen menneeseen rakkaustarinaan? Elokuva Casino Royale oli kaikkien aikojen tuottavin Bond-elokuva, aina siihen asti kun vuonna 2012 leffa 007 Skyfall, sai ensi-iltansa, ja vei samalla Casino Royalen paikan kaikista eniten tuottaneena Bond-elokuvana.

Casinoteema on ollut ilmi miltei kaikissa Bond-elokuvissa jollain tasolla. Kuuluisimpia casinokohtauksia on esimerkiksi ihan ensimmäisessä James Bond -elokuvassa nimeltään Salainen agentti 007 ja tohtori No. Leffassa Bond kumppaneineen pelaa Baccaratia. Toinen loistava kohtaus kasinolla on elokuvassa Timantit ovat ikuisia, vuodelta 1971. Elokuvassa pelataan casinolla Craps-peliä, joka on eräänlainen kasinoilla pelattava noppapeli. Siltä osin olenkin vähän niin kuin James Bond, koska tykkään pelailla etenkin casinon perinteisempiä pöytäpelejä ja korttipelejä. Suureksi onnekseni näitäkin löytyy monelta netticasinolta. Toisin kuin monet luulevat, online-kasinoilla on paljon pöytäpelejä valikoimissaan, ja moni kasino tarjoaa myös pelaajilleen loistavan livekasinon, jonka pelejä on mahdollista pelata reaaliajassa oikeiden jakajien pöydissä – aivan kuin oikealla casinolla.