Orange is the New Black

orange is the new black

Orange Is the New Black on Jenji Kohanin luoma komedia draamasarja, joka mukaansa tempaa katsojan, kun katsojan. Tästä sarjasta ei puutu juonenkäänteitä, huumoria tai draamaa, vaan kaikki löytyy sulassa sovussa samasta sarjasta.

Orange Is the New Blackin ensimmäinen tuotantokausi on julkaistu vuonna 2013 Netflixissä, jonka jälkeen toinen tuotantokausi julkaistiin taas vuonna 2014 ja kolmas tuotantokausi vuonna 2015. Neljäs tuotantokausi on taas ilmestynyt vuonna 2016. Nyt vastikään Netflixistä löytyy myös sarja viides tuotantokausi, joka on ilmestynyt sinne 9. kesäkuuta vuonna 2017.

Sarjan päähenkilö Piper Chapman tuomitaan nuoruuden virheistään  15 kuukaudeksi naisten vankilaan. Piper on nuoruudessaan salakuljettanut huumerahoja entiselle tyttöystävälleen Alex Vauselle. Tämä on siis tapahtunut 10 vuotta aikaisemmin, kun hän joutui vankilaan. Sarjassa Piper joutuu jättämään taakseen hänen upean sulhasen sekä mahtavan melkein täydellisen elämän.

Tämä sarja tulee kääntämään elämäsi ylösalaisin, sillä tässä sarjassa nähdään huumeita, vierotusta, alkoholia, tappeluita, rakastumisia ja aivan kaikenlaisia tunnekuohuja, joita vankilaelämä tuo tullessaan. Tämä sarja on yksi parhaista, joita olen koskaan nähnyt ja, kun sen kerran aloittaa, lopettaminen on vaikeaa. Kyseinen sarja perustuu Piper Kermanin samannimiseen kirjaan hänen vankilakertomuksistaan ja kokemuksistaan. Sarjan ensimmäinen tuotantokausi onkin saanut aivan mahtavat 12 Emmy -ehdokkuutta. Emmy palkintoja sarjasta keräsi: Paras naisvierailija komediasarjassa tittelillä Uzo Aduba, Paras casting komediasarja Jennifer Euston sekä Paras single -kamera leikkaus komediasarjassa meni William Turrolle.

Viisi ensimmäistä tuotantokautta koostuvat noin 13 jaksosta, joista yhden jakson pituus on jotakin 51 minuutin sekä 90 minuutin väliltä. Tämä sarja tyrmää katsojan kuin katsojan ja jos sinulla on ongelmia päättää haluatko hauskuuttaa itseäsi komedialla vai itkettää draamalla, tästä sarjasta löytyy kaikki samassa paketissa. Samaan aikaan, kun toiset iloitsevat vankilassa, voivat toiset surra läheisen kuolemaa tai lapsen menettämistä. Tämä sarja on todellakin yksi monipuolisimmista ikinä.

Nyt jos koskaan kannattaa siis avata Netflix ja kiitää Orange Is the New Black sarjan pariin, sillä koskaan en ole kuullut kenenkään sanovan negatiivista kommenttia kyseisestä sarjasta. Tämän tulisi jo kertoa jotakin sarjan laadusta. Muistathan sarjaa katsoessasi, että ihan jokaisessa jaksossa tapahtuu jotakin, eli älä vahingossakaan skippaaa yhtäkään jaksoa, sillä takuulla tulet missaamaan tärkeitä juttuja sarjan jatkon kannalta.

Toivottavasti tämä tuo lisää nautintoa ja rentouttavia lepohetkiä vaikkapa kesälomallesi. Mikä olisikaan parempi tapa, kuin sadepäivänä rentoutua sohvalla, huippu sarjan parissa ja suklaalevy kädessä.

https://www.youtube.com/watch?v=vY0qzXi5oJg

Vain Elämää

vain elämää

Kaikille varmastikin ainakin jotakin kautta tuttu sarja Vain Elämää, on startannut nelosella 5. lokakuuta 2012. Kyseisessä ohjelmassa suomalaiset laulajat asuvat 8 päivää Satulinnassa, joka sijaitsee Hirvesalmella, lukuunottamatta kuudetta kautta, jolloin he olivat Espanjassa sijaitsevilla Aurinkorannikolla.

Viikon aikana yksi artisteista on päivän artistina ja hän on myös järestänyt muille mukavia hänen näköisiään aktiviteetteja. Lounaalla sekä päivällisellä muut artistit esittävät päivän artistin biisejä omalla tyylillänsä. Viikon viimeisenä päivänä he esittävät duettoja omista kappaleistaan.

Kyseinen sarja ei suinkaan ole pelkästään tuttu suomessa, vaan sitä on esitetty myös Ruotsissa, Norjassa, Virossa sekä Tanskassa. Ohjelma on siis tunnettu ympäri Eurooppaa!

Kaudet ja tähdet

Kausia on tällä hetkellä ilmestynyt jo kuusi. Kausilla on olleet mukana seuraavat tähdet:

Ensimmäinen kausi starttasi vuonna 2012, kyseisellä kaudella esiintyjinä nähtiin Jari Sillanpää, Katri Helena, Cheek, Kaija Koo, Erin, Jonne Aaron sekä Neumann. Kaudet on kuvattu putkeen, joten toinen kausi on siis kuvattu sekä esitetty televisiossa vuonna 2013, siinä tähtinä ovat olleet Anna Abreu, Laura Närhi, Maarit Hurmerinta, Ilkka Alanko, Jukka poika, Juha Tapio sekä Pauli Hanhiniemi. Kolmannella kaudella vuonna 2014 esiintyjinä ovat olleet Vesa-Matti Loiri, Jenni Vartiainen, Paula Vesala, Paula Koivuniemi, Elastinen, Samuli Edelman sekä Apulanta bändin keulakuva Toni Wirtanen. Vuonna 2015 alkanut kausi, on pitänyt sisällään musiikkia seuraavilta artisteilta: Antti Tuisku, Virve Rosti, Anssi Kela, Maija Vilkkumaa, VilleGalle, Sanni ja Pave Maijanen. 2016 alkaneella kaudella nähtiin seuraavat tähdet: Hector, Suvi Teräsniska, Chisu, Lauri Tähkä, Anna Puu, Migael Gabriel, Mikko Kuustonen. Tänä vuonna, eli 2017 vuonna esiintyjinä kyseisessä sarjassa on nähty Nikke Ankara, Laura Voutilainen, Irina, Robin, Petra, Olli Lindholm sekä Samu Haber.

Eikä siinä vielä kaikki! Vielä syksyllä 2017 kuvataan all stars kausi. Tämä tarkoittaa sitä, että jokainen kyseisen kauden artisti on ollut jo aikaisemmin mukana, jollakin Vain Elämää sarjan aikaisemmista kausista.  Kyseisellä all star kaudella tullaan näkemään Toni Wirtanen, Jari Sillanpää, Jenni Vartiainen, Sanni, Kaija Koo, Cheek sekä Juha Tapio. Tästä kaudesta tulee takuulla yhtä hyvä kuin aikaisemmistakin ja kukapa tietää vaikka parempikin.

Modern Family

modern family

Modern Family on amerikkalainen komedia sarja, joka on alkanut pyörimään televisioissa jo vuonna 2009. Siitä lähtien se on saavuttanut huikeat katsojaluvut mahtavalla tilannekomiikallaan! Ensimmäisenä Modern Family julkaistiin ABC-televisiokanavalla, mutta sittemmin sitä voi seurata monessa maassa heidän omilta kanaviltaan. Suomessa Modern Familya voi seurata MTV3 kanavalta.

Kyseisessä sarjassa seurataan Jay Pritchetin ja hänen lapsiensa elämää. Jay on vaatekaappialalla hyvin menestynyt mies. Jayn perheeseen kuuluu vaimo Gloria, jolla on teini-ikäinen poika nimeltään Manny sekä myöhemmässä vaiheessa Jay ja Gloria saavat toisen pojan nimeltään Joe.

Sarjassa seurataan myös Jayn tyttären Clairen elämää. Claire työskentelee isänsä vaatekaappiyrityksessä ja hänellä on aviomies nimeltään Phil. Phil taas työskentelee asunnonvälittäjänä. Clairella ja Philillä on kolme lasta: vanhin heistä on Haley, keskimmäinen on nimeltään Alex ja nuorimmainen on Luke.

Lisäksi sarjassa seurataan myös miespariskunnan perhettä. Perheeseen kuuluu Jayn poika Mitchell sekä hänen poikaystävänsä Cameron. He ovat adoptoineet tyttären Vietnamista. Tytär on nimeltään Lily.

Sarjan tarkoituksena on näyttää positiivisella ja humoristisella tavalla uusioperheen sekä sateenkaariperheen arkea. Tästä sarjasta ei puutu alkuunkaan positiivisuutta, sähläystä tai naurua. Vaikka sarja onkin pyörinyt televisiossa jo pidemmän tovin, ei siitä kuitenkaan idea ole loppunut. Sarja ei myöskään tunnu sille, että se toistaisi samaa, vaan jokaiseen jaksoon on saatu mahtava omanlainen vivahde.

Tämä mielettömällä huumorilla varustettu sarja saa kyllä jokaisen nauramaan vaikka rankan työpäivän jälkeen. Yksi jakso on kestoltaan ainoastaan 22 minuuttia, joten siihen löytyy varmasti suurimmalta osalta aikaa. Lisäksi sarjasta on tehty jo 7 kautta ja 8 kausi on meneillään. Tämä tarkoittaa siis, että jos olet missannut tämän aivan mahtavan sarjan, löytyy sinulle katsottavaa pidemmäksikin aikaan. Tälle huikealle sarjalle kannattaa antaa edes mahdollisuus!

Modern Familyssa puhuttava englanti on myös suurimmilta osin todella ymmärrettävää, joten ilman tekstitystä katsomalla, voi helposti oppia lisää englantia. Lisäksi sarjassa ei ole lapsille haitallisia kohtauksia, joten sitä voi katsoa vaikka koko perheen voimin.

Toivottavasti tämä vinkki tuo paljon uusia nautinnollisia hetkiä vapaa-aikaan!

Frendit: kaikkien aikojen suositun tv-sarja

Viime viikolla tuli täyteen 12 vuotta klassikoksi muodostuneen TV-sarjan, eli Frendien viimeisen jakson esityksestä. Sen kunniaksi päätimme kirjoittaa, mitä me muistamme kyseisestä sarjasta.

Miksi kuuden ystävän elämästä kertova tuli näin suosituksi? Ehkä juuri siksi, että roolihahmoihin on helppo samaistua. Jokainen ihminen, oli sitten nuori tai vanha, voi löytää Frendien hahmojen luonteenpiirteistä samankaltaisuuksia itseensä. Hahmot ovat tarkasti luotuja olemaan todenmukaisia, sillä samanlaisia ihmisiä löytyy tosielämästä vaikka kuinka paljon. On hieman liioiteltu, jotta sarjasta tulee hauska, mutta ei kuitenkaan hippastakaan liikaa, joten se on täydellisesti pysynyt oikealla alueella käsikirjoituksensa kanssa.

Frendeistä tuli jo alkuaikoina niin suosittu, että sarjasta päädyttiin tekemään yhteensä 10 vuoden ajan, 10 tuotantokautta. Se on enemmän kuin suurinta osaa muista sarjoista. Frendit on valloittanut kaikkien sydämmet, myös heidän, jotka ovat olleet vasta lapsia, tai ei edes syntyneet TV-sarjan alkuaikoina. Se tunnetaan myös yhtenä maailman tuotteliaimpana sarjana, jonka näyttelijöille on maksettu kymmenistä tuhannista euroista miljooniin euroihin jokaista jaksoa kohden.

Tämän vuoden tammikuussa julkistettiin, että Frendit palaavat yhdellä erikoisjaksolla, ja fanit kirkuivat riemusta. Onhan Frendit olleet kolmekymppisille jotain, jonka kanssa on kasvanut lapsesta aikuiseksi. Jaksoja on näytetty lukemattomia kertoja telkkarissa, ja nykyään niitä voi katsella esimerkiksi Netflixistä.

Frendeistä on tullut ainakin minulle aikojen saatossa niin rakkaita, että hahmot tuntuvat lähes ystäviltä, sillä kymmenien kertojen jokaisen jakson näkemisen jälkeen jokaisen vuorosanan muistaa ulkoa, ja jokaisen roolihahmon tuntee kuin ystävän. Osaa ennakoida, mitä he sanoisivat jossain tilanteessa, ja mitä tapahtuisi, jos Joey tai Chandler olisi täällä.

frendit1

Frendit-sarja on voittanut kymmeniä palkintoja, niin sarja yhdessä, kuin sen näyttelijät yksin.  Esimerkiksi Lisa Kudrow on palkittu useaan otteeseen näyttelijänroolistaan Frendien Phoebe Buffayna. Vielä enemmän palkittu oli Jennifer Anistonin rooli Rachel Greeninä, hän on saanut kunniaa roolistaan erityisesti yleisön valitsemista palkinnoista, kuten People’s Choice ja Teen Choice. Aniston on palkittu Rachelin roolista myös Emmyllä vuonna 2002, ja Golden Globe -palkinnolla vuonna 2003.

Vaikka useimmiten katsoja tykkää kaikista hahmoista Frendeissä, sillä ne täydentävät toisiaan täydellisellä tavalla, niin usein muodostuu yksi suosikki yli muiden. Oli se sitten huumorilla epävarmuuksiaan peittelevä Chandler, diivaileva Rachel, naisten ja ruoan ystävä Joey,  kontrollifriikki Monica, tohtori Ross, tai arvaamaton Phoebe. Näiden kuuden joukossa ei tiedä koskaan, mitä tapahtuu. Koskaan ei kuitenkaan voi tapahtua mitään liian dramaattista, joka sotkisi kuviot täysin, joten senkin takia Frendejä on niin mukava katsella. Voi olla rauhassa, sillä tietää, että mitään kamalaa ei tule tapahtumaan. Draamaa riittää, mutta ei liikaa. Kaikesta selvitään, sillä jos jollakin hahmoista menee huonommin, on aina joku toinen auttamassa, jolla menee paremmin. Frendit kertoo ennen kaikkea siitä, että elämä voi olla mahtavaa, vaikka se ei olisikaan täydellistä. Uskon, että se on yksi sarjan menestyksen salaisuuksista.

Jäämme jännityksellä odottamaan sitä, milloin, ja missä muodossa, Frendien yhteenpaluu, eli erikoisjakso tapahtuu. Itse en ainakaan malta odottaa klassikkosarjan kokoonpanon yhteenpaluuta. Toisaalta hieman pelottaa, jos hahmojen elämä onkin yhtäkkiä todella erilaista, kuin silloin sarjan viimeisessä jaksossa. Olen kuitenkin luottavaisin mielin, sillä en usko, että erikoisjakson käsikirjoittajat voisivat tehdä sitä sarjan faneille. Nähtäväksi jää, ovatko mukana esimerkiksi sarjan lapset, Ben, Emma, tai kenties Monican ja Chandlerin kaksoset?

Ihana Amelie

Amelie

Elokuva arvostelussa Amelie- elokuva joka sai ensi-iltansa 2001. Elokuvan ohjasi Jean-Pierre Jeunet joka on tunnettu värikylläisistä teoksistaan.

Ihana tarina nuoresta ja omalaatuisesta Pariisittaresta joka työskentelee des Deux Moulins-kahvilassa tarjoilijana, etsii paikkaansa ja rakkautta kovassa maailmassa. Elokuvan koko visuaalinen puoli on valloittava, tarjolla on paljon ihania yksityiskohtia ja elokuvaan hyvin sopivaa Yann Tiersenin suloista musiikkia. Värimaailma on rikasta ja esteettisesti suorastaan hengästyttävän upeaa.

Elokuva seuraa Amelien  kasvutarinaa lapsuudesta nuoreksi naiseksi. Hiljainen ja ujo Amelie sulattaa katsojan sydämen vilpittömyydellään ja ystävällisyydellään. Nuoresta yksinäisestä pikkutytöstä kasvaa nuori nainen joka haluaa kaikille ympärillä olevilleen hyvää. Amelie päättää ruveta järjestelemään lähiympäristönsä ihmissuhteita ja kohteeksi joutuvat niin työkaveri, naapuruston yksinäinen vanhus kuin elämäänsä kyllästynyt keski ikäinen mies.

Amélie alkaa levittää iloa ympärilleen tekemällä pieniä asioita. Hän opastaa sokean miehen metroasemalle, kuvaillen samalla tarkasti ympärillä näkyviä tapahtumia. Hän suostuttelee isänsä seuraamaan unelmaansa matkustella maailmalla varastamalla isän puutarhasta puutarhatontun. Hän antaa tontun lentoemäntä Philomènelle, joka lähettää isälle kuvia siitä eri puolilta maailmaa. Amélie saattaa työtoverinsa Georgetten ja Ginan ex-rakastajan Josephin yhteen. Hän lähettää naapurilleen Madeleine Wallacelle vanhoista kirjeistä askarrellun kirjeen vakuuttaen Madeleinen siitä, että tämän mies rakasti tätä ennen kuolemaansa.

Amélien naapurostossa asuu vihanneskauppias Collignon, joka päivästä toiseen on ilkeä työntekijälleen Lucienielle haukkumalla tätä kaikkien kuullen vähä-älyiseksi. Amélie suuttuu Collignonille ja kostaa murtautumalla tämän asuntoon ja tekemällä siellä kepposia. Lucien saa lisää itseluottamusta Collignonin epäillessä omaa järkeään.

Muiden kohtaloita järjestellessään, Amelie tapaa nuoren miehen Ninon joka on oman tiensä kulkija, kuten Amelie. Aivan elokuvan viimemetreillä Amelie rohkaistuu kohtaamaan Ninon ja loppu onkin historiaa…

Elokuvaa on vaikeaa kategorisoida mihinkään tiettyyn elokuva kategoriaan, koska se pitää sisällään niin paljon erilaisia teemoja. Ameliessa on ripaus draamaa, hyppysellinen romanttista komediaa ja jopa ainesta tulevaisuudessa kuulua klassikoiden joukkoon.

Elokuvaa voi suositella kaikille ranskalaisen elokuvan ystäville jotka haluavat katsoa elokuvan joka saa hyvälle mielelle pitkäksi aikaa.

Pääosassa on hurmaava Audrey Tautou, joka tekee ikimuistettavan roolisuorituksen kauniina Ameliena.

poster

 

Sin City & Sin City: A Dame To Kill For

Frank Millerin alkuperäisistä sarjakuvista elokuvamuotoon muutettu Sin City on erittäin mielenkiintoinen katselukokemus. Alunperin kun kuulin että kyseessä on sarjakuviin perustuva elokuva, mielen täytti ensin turhautuminen: Mitä tämä nyt on, taas joku yltäkylläisen typerä yritelmä muuttaa toimivia sarjakuvia mahdollisimman tuottavaksi elokuvaksi, jossa alkuperäinen tarina on vain löyhänä ja pelkästään nimen takia kirjoitettu sisään? Olin väärässä, ja voi herranjumala että olinkin väärässä.

Sin City on loistava elokuva. Se on tehty alkuperäisen sarjakuvan mukaan niin että tarinassa on vain pieniä, tarinankerronnalle tarpeellisia muutoksia. Näyttelijäkaarti vaihtelee tunnetuista henkilöistä tuntemattomimpiin henkilöihin, mutta tässä filmissä sillä ei ole merkitystä kuka on tunnettu ja kuka ei. Kaikki näyttelijät toimivat vuorovaikutteisesti ja tukevat toisiaan läpi koko elokuvan erittäin hienosti. Tunnetuimpia näyttelijöitä ovat muun muassa Bruce Willis, Jessica Alba, Mickey Rourke,  Clive Owen sekä Elijah Wood. Tässä vaiheessa jätettäköön nimeämiset omaan arvoonsa ja keskityttäköön itse elokuvaan.

Sin city on silkkaa silmäniloa alusta loppuun. Se näyttää juurikin eloon heränneeltä sarjakuvalta niin kuin alunperin luvattiin. Lähestulkoon kokonaan musta-valkoisena (kirjaimellisesti musta-valkoisena) toteutettu elokuva käyttää hienosti myös tehostevärejä, alleviivaten tiettyjä tapahtumia ja asioita, sekä antaen säväyksiä kuvaan juuri silloin kun niitä kaipaa. Värien ohella myös paikka paikoin ylilyödyksi vedetyt hahmot ja maskeeraukset ovat kuin kotonaan tässä elokuvassa, ja vaikka helposti ajattelisi koko homman näyttävän naurettavalta, ei se todellakaan ole sitä. Kertakaan koko kaksi ja puolituntisen Sin cityn aikana ei hymyilytä paikoin jopa radikaaleiksi äityvät ideat hahmoissa tai niiden ympäristöissä, vaan huulet venyvät korviin vain sen hienouden takia. Sen takia että tähän on, herran jestas, nähty vaivaa.

Tarina sisältää neljä erilaista, yksittäisten henkilöhahmojen ympärille rakennettua pienempää tarinaa. Vaikka aluksi vaikuttaa että käsissä on pelkkä loppumaton palapeli, loppua kohden kaikki tarinat kuitenkin nivoutuvat saumattomasti yhteen, luoden eheän kokonaisuuden ja vedenpitävän kuvan Sin cityn maailmasta.

Kohtauksista nostaisin esille mieltä raastavan jännityksen Bruce Willisin esittämän John Hartiganin vangitsemisessa, odotuksen tunteen kun Mickey Rourken näyttelemä Marv vihdoin kostaa naisia huvikseen syövälle Kevinille (Elijah Wood) tämän teot silpomalla sekä kiduttamalla tätä. Nämä ovat vain päällimmäisenä mieleen jääviä asioita, ja kohtausten yksilöiminen on loppupeleissä typerää, sillä kokemuksen saavuttaakseen on nähtävä joka ikinen kohtaus tästä hienosta elokuvasta.

Sin city on ennen kaikkea kokemus isolla K:lla. Mielenkiintoista on myös se, että elokuvan luvattua, itsestään selvää jatko-osaa saatiin odottaa niinkin kauan kuin yksitoista vuotta. Ja vaikka aikaa on kulunut hyvin kauan, mielenkiinto ja odotus jatko-osaa kohden oli kova. Oli unelmien täyttymys kun jatko-osa seurasi samaa kaavaa kuin ensimmäinen elokuva, sisältäen samanlaista tarinankerrontaa ja näyttäen samanlaiselta. Jatko osa A Dame To Kill For sisältää myös suurimmaksi osaksi samat (!) näyttelijät kuin reilu kymmenen vuotta aikaisemmin ilmestynyt edeltäjänsä. Pähkinänkuoressa kakkososa jatkaa siitä mihin edellisessä jäätiin, kun John Hartiganin pelastama Nancy päättää lähteä kostoretkellä palauttaakseen kaupungin ja ennen kaikkea oman mielenrauhansa.

Erikseen en tuosta jatko-osasta nosta esille asioita sen kummemmin, vaan tyynesti totean että se tulee katsoa myös. Yhtä korkealle tasolle se ei edeltäjänsä kanssa yllä, mutta on silti taattua rautaa. Niin lähelle alkuperäistä päästään kuitenkin, että päätin sisällyttää molemmat tähän yhteen arvosteluun sillä näen molemmat elokuvat loppupeleissä yhtenä kokonaisuutena.

Pulp Fiction – Tarinoita väkivallasta

Pulp Fiction on ohjaajalegenda Quentin Tarantinon toinen elokuva, joka ilmestyi vuonna 1994. Tämä rajoja rikkova kassamenestys on toimiva ja raikas vielä tänäkin päivänä, ja tulee todennäköisesti ikuisesti olemaan. Pulp fiction voitti muun muassa parhaan elokuvan tittelin useissa kymmenissä kriitikkopiireissä, se voitti muun muassa parhaan ohjauksen, parhaiden näyttelijäsuoritusten, parhaan roolituksen, parhaan puvustuksen sekä monen muun kategorian pääpalkinnot lukuisilla elokuvafestivaaleilla ympäri maailmaa. Elokuva on myös jättänyt jälkeensä erittäin laajan perinnön, josta lukuisat ohjaajat, näyttelijät sekä käsikirjoittajat ammentavat inspiraationsa vielä tänäkin päivänä. Voisi jopa väittää että Pulp Fictionista on muodostunut käsite.

Pulp fiction on ensi alkuun vaikeasti avautuva kokonaisuus, se on monitahoinen sekä erittäin väkivaltainen kertomus jonka sisältämät tapahtumat ovat suoraan kuin.. no, suoraan kuin elokuvista. Vastaavaa  tarinankerronnallista upeutta tavataan tänä päivänä enää erittäin vähän. Oivaa tarinankerrontaa tukee loistavasti rakennetut, monisyiset ja jollain tavalla jopa samaistuttavat hahmot, jotka Quentin Tarantino on rakentanut yhdessä toisen tuottajan, Roger Averyn kanssa. Alla avattuna hieman keskeisimpien hahmojen taustatarinoita:

Vincent Vega (John Travolta): Mafiapomo Marsellus Wallacen alaisuudessa toimiva, maailmanmatkaaja, realistinen mutta elämänhaluinen liimaletti. Toinen tärkeimmistä päähenkilöistä.

Jules Winnfield (Samuel L. Jackson): Toimii myös Marselluksen alaisuudessa, Vincent Vegan aisapari, raamattua ihmisiä tappaessa siteeraava humanisti. Toinen tärkeimmistä päähenkilöistä.

Mia Wallace (Uma Thurman): Marsellus Wallacen vaimo, huumeriippuvainen, omaan pussiinsa muiden kustannuksella pelaava miestennielijä. Mian tärkein hetki elokuvassa on illallinen sekä tanssikohtaus nostalgiakahvilassa yhdessä Vincent Vegan kanssa.

Butch Coolidge (Bruce Willis): Paatunut ammattinyrkkeilijä, joka ottelee ennakkoon sovittuja, rahakkaita otteluita vain dollarin kuvat silmissään. Tärkein hetki elokuvassa Butchin osalta on ennalta sovitun ottelun epäonnistumista seuraava pakomatka.

Marsellus Wallace (Ving Rhames): Häikäilemätön mafiapomo, hoitaa asiansa huolellisesti, niiden luonteesta riippumatta. Wallacen tärkein hetki elokuvassa on Butchin kanssa käyty, panttilainaamon pitäjän sekä erään luonteenvikaisen poliisin yhteiseen seksikammioon päätyvä takaa-ajo.

Mainittujen sekä lukuisten muiden hahmojen rikas kirjo pääsee elokuvassa oikeuksiinsa loistavasti. Elokuvaa seuratessa huomaa odottavansa ja jännittävänsä seuraavaa kohtausta kuin kuuta nousevaa, ja kaikki tapahtumat riuhtaisevat sisintä niin hyvässä kuin pahassa. Kohtaukset ovat välistä erittäin pitkiä, vain yhdellä tai kahdella kameralla toteutettuja eepoksia, jotka alkavat, ottavat aikansa ja loppuvat. Tässä myös piilee yksi elokuvan tärkeimmistä asioista: Nykyajan hektiset, kuvakulmien täyttämät takaa-ajo räiskinnät kalpenevat mennen tullen pulp fictionin hitaiden mutta mielenkiintoisten kohtausten rinnalla. Kaksi ja puoli tuntia pituutta kellottava elokuva ei kuitenkaan missään vaiheessa käy tylsäksi, se ei missään vaiheessa ärsytä valinnoillaan, se ei saa aikaan minkään näköisiä negatiivisia tuntemuksia. Pulp fictionissa määräävät ennen kaikkea oikeasti merkittävät ja hyvät roolitukset, ja se onkin suoranaista ilotulitusta näyttelijävalintojensa osalta.

Elokuvan tarinankerronta on toimivaa, aukotonta ja jotain niin täydellisyyttä hipovaa, että harvoin tulee vastaan muuta filmiä joka kampoihin tälle pistäisi, tai saavuttaisi samanlaista egoistista euforiaa.

Ennen pulp fictionia Quentin Tarantino oli tehnyt vain yhden elokuvan (Reservoir Dogs) joka yksinkertaisuudestaan huolimatta sai kansan kantapäilleen odottamaan seuraavaa teosta. Pulp fictionin jälkeen järkyttävään suosioon nousseen ohjaajan seuraavat elokuvat ovat olleen toinen toistaan menestyneimpiä, ja vakinaistaneet Tarantinon aseman kulttiohjaajana. Vaikka olisin voinut valita tähän arvosteltavaksi lähestulkoon minkä vain Quentinin ohjaaman elokuvan, päädyin tähän. Ja tähän tulen aina vastaisuudessakin päätymään. Pulp fiction on ehdoton helmi, täysin omanlaatuisensa teos vailla vertaa.

Komedia, genreistä parhain

Mitä parhaimmat tervehdykset täältä meidän koko tiimiltä Nojesguiden.fi :stä. Olemme kirjoitelleet teille kaikenmaailman musiikki- ja leffa-arvosteluita, mutta nyt on aika paneutua hieman humoristisemmalle osastolle, nimittäin komedialeffojen pariin. Tässä artikkelissa kerron teille kahdesta suosikki komediastani. Itse henkilökohtaisesti pidän tätä kyseistä genreä kaikkein parhaimpana. Varsinkin näinä pimeimpinä vuosien aikoina, saa komedioista irti sopivan määrän huumoria jonka myötä jaksaa taas hymyillä. Katson komedioita melkein päivittäin, mutta on valitettavaa että uutta materiaalia ei ole koko ajan tarjolla. Onneksi myös vanhat legendat toimivat kun katselukerrasta on riittävän kauan aikaa.

Ehdottomana kestosuosikkinani toimii “Freddy Got Fingered” niminen humoristinen pläjäys vuodelta 2001, suomessa elokuva tunnetaan myös nimellä “Sormet pelissä”. Leffassa työtön sarjakuvapiirtäjä Gord Brody (näyttelijänä toimii Tom Green) muuttaa takaisin vanhempiensa luokse jossa asuu myös pikkuveli nimeltä Freddy. Sarjan päähahmo Gord Brody on niin ärsyttävä veijari, että vanhemmat haluavat hänen lähtevän asunnosta melkein heti paluumuuton jälkeen. Gord ottaa kovemmat otteet peliin ja aloittaa huhut että hänen isänsä on “sormeillut” eli hyväksikäyttänyt hänen pikkuveljeään Freddyä. Kuten olettaa saattaa, elokuvan nimi “Freddy Got Fingered” on saanut nimensä juurikin tästä huhumyllystä. Elokuva sisältää erittäin ronskia ja hämärää huumoria, joka uppoaa minulle. Ohjauksesta, käsikirjoituksesta ja päähahmon näyttelijän työssä on toiminut itse Tom Green. IMDb sivustolla leffa on saanut ainoastaan 4,5 tähteä kymmenestä ja lisäksi paljon kritiikkiä kaupanpäälle. On ymmärrettävää ettei tämä toimi kaikille, mutta suosittelen silti katsomaan mikäli on sattunut jäämään välistä.

Toinen mainittavan arvoinen elokuva on hieman tuoreempi tapaus, joka on jatko-osa vuonna 1994 valmistetulle Nuija ja tosinuijalle. Kyseessä on elokuvan toinen osa joka kantaa yllätys, yllätys nimeä Nuija ja Tosinuija kaks. Englanninkielisenä nimenä leffat ovat “Dumb and Dumber”, ja jatko-osa “Dumb and Dumber TO”. Leffan on käsikirjoittanut ja ohjannut kaksikko nimeltään Bobby Farrelly ja Peter Farrelly. Pääosissa toimivat legendaarinen Jim Carrey ja Jeff Daniels. Kerrassaan upeat roolisuoritukset molemmilta, en voi käsittää miten hienosti noinkin vanhat kaverit osaavat vielä esittää niin lapsenmielisiä ja tyhmiä aikuisia. Hyvällä tavalla tietenkin. Kerron seuraavaksi miten leffa lähtee etenemään, kaikki voi päätellä jo tästä kohtauksesta minkälaista huumoria tuleman pitää. Huomioithan että mukana kerron myös leffan pääjuonesta ja se sisältää spoilerin. Lienee mietinnän paikka kannattaako jatkaa jos et ole kyseistä komediaa vielä nähnyt. On kulunut 20 vuotta edellisestä Nuija ja Tosinuija seikkailusta kun hölmö aisapari lyöttäytyy yhteen. Lloyd Christmas (Jim Carrey) on leffan alussa vanhainkodissa esittäen vihannekseksi muuntautunutta parrakasta miestä. Harry Dunne (Jeff Daniels) on käynyt 20 vuoden ajan vierailemassa kaverinsa luona hoitaen tätä. 20 vuoden jälkeen pihalla heidän ollessaan, Lloyd alkaa nauramaan ja kertoo “Sainpas sinut.”, Harry on ihmeissään ja miettii onko Lloyd näytellyt koko 20 vuoden ajan olevansa muuttunut täysin vihannekseksi. Lloyd vastaa kyllä ja kertoo että eikös olekin hyvä pila? Harry samaistuu ja yhdessä he repeävät nauramaan. Tästä seikkailu alkaa kun Lloyd ja Harry lähtevät etsimään Harryn tytärtä siinä uskossa että hän voisi luovuttaa munuaisen Harrylle. Miksi munuaisen? No juurikin siksi että Harry kostaa Lloydille hänen tekemänsä pilan kertomalla että hänellä kuolee mikäli ei saa uutta munuaista. Kyseessä on siis tietysti pila ja tästähän vasta riemu syntyy elokuvan loppupuolella.

 

Breaking Bad, kenties paras sarja koskaan?

Tämänpäiväisessä nojesguiden.fi artikkelissa tutustutaan allekirjoittaneen mielestä parhaaseen sarjaan koskaan, kyseessä on yhdysvaltalaisen AMC-verkossa pyörivä loistosarja nimeltä Breaking Bad. Otetaan ensin yleiskatsaus sarjan luomiseen liittyen. Sarjaa tehtiin vuosien 2008 ja 2013 välisenä aikana, sitä näytettiin yhteensä 62 jaksoa. Ensiesitys yhdysvalloissa AMC-kanavalla oli tammikuussa 2008 ja viimeinen jakso pyörähti käyntiin 29. päivä syyskuussa 2013. Kotimaassamme Breaking Badia alettiin näyttämään Nelosella vuodesta 2009 lähtien. Sarjan ensisijaisena käsikirjoittaja ja luojana on amerikkalainen huippunimi Vince Gilligan, joka tunnetaan myös Salaisten Kansioiden käsikirjoittajana 1993 – 2002 väliseltä ajalta. Hän halusi luoda täysin uudenlaisen sarjan mustalla huumorilla ja rikoksilla säväytettynä, ja mielestäni hän onnistui siinä paremmin kuin hyvin. Vince on rakentanut tarinan erilailla kuin missään muussa aiemmin nähdyssä sarjassa. Hän teki päähahmon Walter Whiten hyviksestä pahikseksi, oikeilla termeillä sanottuna protagonistista antagonistiksi. Konsepti sai alkunsa Gilliganin keskustellessaan työkaverinsa Thomas Shcnauzin kanssa, he olivat molemmat työttömiä ja Vince heitti vitsikkäästi ilmoille idean rakentaa metamfetamiinilabran asuntoautoon jolla saisi tehtyä isot rahat.

Gilligan käsikirjoitti Breaking Badiin yhteensä 13 jaksoa vuosien 2008 – 2013 välisenä aikana. Muita käsikirjoittajia Vincen lisäksi oli yhdeksän kappaletta. Peter Gould kirjoitti 11 jaksoa vuosin 2008 – 2013 välillä, George Mastras kirjoitti 10 jaksoa 2008 – 2013 välillä ja Sam Catlin 10 jaksoa vuosien 2009 – 2013 välillä. Muut kuusi käsikirjoittajaa ovat nimeltään Moira Walley-Beckett (9 jaksoa), Thomas Schnauz (7 jaksoa), Gennifer Hutchison (5 jaksoa), John Shiban (4 jaksoa), J. Roberts (2 jaksoa) ja Patty Lin (1 jakso). Ohjaajina on toiminut 11 eri henkilöä, mainitsemisen arvoisena Michelle MacLaren joka ohjasi 11 jaksoa vuosien 2009 – 2013 välisellä ajalla, Adam Bernstein joka ohjasi 8 jaksoa vuosin 2008 – 2012 välisenä aikana ja sarjan luoja Vince Gilligan joka ohjasi 5 jaksoa 2008 – 2013 välisellä ajalla. Breaking Bad on saanut useita palkintoja eri kategorioista, kuten 2 Kultaista maapalloa, 8 Satellite-palkintoa, 16 Emmyä, 2 Peabody-palkintoa sekä yhden People’s Choice palkinnon. Kuten palkintojen määrästä saattaa arvella, kyseessä on yksi eittämättä parhaista sarjoista kautta aikojen.

Sarja kertoo tarinaa Walter White (Bryan Cranston) nimisestä perheenisästä joka on kemian opettaja. Hänen perheeseen kuuluu vaimo nimeltä Skyler White (Anna Gunn), teini-ikäinen poika Walter Junior White (RJ Mitte) ja uusi tulokas Holly White (Eleanor Anne Wenrich). Walter saa diagnoosin parantumattomasta keuhkosyövästä jonka jälkeen hän alkaa miettiä keinoja millä tehdä perheellensä rahaa. Perheellä on muutenkin iso asuntolaina ja tiukkaa taloudellisesti, eikä Walter halua jättää heitä pulaan menehdyttyään syöpään. Hän alkaa valmistaa metamfetamiinia entisen oppilaansa Jesse Pinkmanin (Aaron Paul) kanssa. Tarinassa on mukana myös Walterin palkkaama asianajaja Saul Goodman (Bob Odenkirk) sekä Skylerin sisko Marie (Betsy Brandt) ja hänen aviomiehensä Hank (Dean Norris). Hank on DEA:n eli huumeviraston agentti ja hän seuraa tietämättään koko sarjan ajan lankomiehensä rikollisia puuhailuja. Myöhemmässä vaiheessa sarjaa tutustutaan myös isoon huumeparoniin nimeltä Gus Fring (Giancarlo Esposito), joka pyörittää bisneksiään Los Pollos Hermanos nimisen ruokaketjun avulla, varsinkin logistisissa tarkoituksissa.

Tarina vie katsojan mukanaan ja voin luvata kun katsot pari ensimmäistä jaksoa, et voi lopettaa sitä kesken. En lähde kertomaan juonesta ja juonenkäänteistä sen enempää, jotta ihmiset jotka eivät ole vielä sarjaa nähneet, koe saaneensa liikaa spoilereita. Jos et ole tutustunut vielä sarjaan, suosittelen lämpimästi tutustumaan. Saat elämällesi 62 jaksoa täyttä hunajaa ja jaksojen pituuden ollessa 43 – 58 minuutin välillä, ei tarvitse miettiä hetkeen mitä tekisi.

Videopelit, aikakautemme menestyksekkäin populaarikulttuurin alalaji?

Populaarikulttuuri, sekä sen kehittyminen suomessa ja ruotsissa. Tämä on monelle varsinainen tabu, sillä sanan varsinaista merkistystä moni ei varmasti tiedä. Populäärikulttuurihan on viihdeteollisuuden tuottamaa kulttuuria, johon sisältyvät mm. Musiikki, Elokuvat, TV, Viihde, Sarjakuvalehdet, videopelit, sekä jopa kirjallisuus.

Onkin outoa huomata, että esimerkiksi juuri videopelit on rinnastettu populäärikulttuuriin. Voimmekin muutamalla sanalla käydä läpi esimerkiksi muutaman suositun videopelin syntyä, sekä suosiota naapurimaiden välillä.

Lähdetään liikkeelle esimerkiksi pelisarjasta Battlefield. Lyhenteellä ”BF” tunnettu FPS-peli on suureksi osaksi Ruotsalaisten ansiota. Pelin kehittäjänä toimiva DICE, on nimittäin ruotsalainen yhtiö alunperin. Battlefield on yksi kaikkien aikojen suosituimpia FPS-pelejä, eikä turhaan. Se on miljoonien sotapelejä rakastavien pelaajien ykkösvalinta, kautta maailman. Battlefieldin suosio lähti räjähdysmäisesti liikkeelle, kun jo monta vuotta sitten julkaistettiin peli nimeltä Battlefield: Bad Company 2. Pelisarjan uusin peli tällä hetkellä on Battlefield 4, eikä loppua näytä tulevan. Electronic Artsin (EA) peli (DICE siis kehitti pelin, EA on julkaisuyhtiö), saa lisäosan joka tunnetaan nimellä Battlefield – Hardline. DICE on syrjäytetty tämän pelin kehittelemisestä ja tilalle on tullut Visceral Games niminen yhtiö. Battlefield 4 pelin julkaisu ei ollut kovin ruusuinen, sillä peli ei ollut lähellekään valmis, joten tästä syystä luultavasti EA kyllästyi DICE:n toimintaan. Luvassa on kuitenkin erinomainen peli, joka julkistetaan alkuvuodesta 2015 PS4:lle, sekä Xbox Onelle.

Toinen EA:n, tarkemmin ottaen EA Sportsin kehittelemä peli on NHL15. NHL pelisarja on jo yli vuosikymmenen vanha, eikä se suotta ole maailman parhaaksi urheilupeliksi valittu n. 22 kertaa. NHL15 on tullut kauppoihin syyskuussa 2014, eikä sen suosiolle näy loppua. Peli myy tietysti kaikkein eniten Kanadassa, pelin syntymaassa, sekä paikassa jossa jääkiekkoa palvotaan. Hieman yllättäen, Ruotsi on todella korkealla yhdessä suomen kanssa, kun puhutaan pelin suosiosta. Suomalaiset, sekä Ruotsalaiset ovat siis todellakin jääkiekkohullua kansaa. Pelisarjan viimeisin osa, NHL15, on kuin onkin yksi maailman parhaista peleistä jälleen. On vain ikävää, ettei NHL15 pelille löydy kilpailijaa, sillä tämä varmasti laittaisi EA Sportsikin uudelleen miettimään strategiaansa. Nythän peliä parannellaan aina hieman vuodesta toiseen, jotta parannettavaa jää seuraavallekin vuodelle. Tämä on siis toki looginen myyntistrategia, mutta EA on selkeästi menettämässä kannatustaan, johtuen ennenaikaisista julkaisuista. Esimerkiksi NHL15:n kanssa oli paljon ongelmia sen julkaisuvaiheessa, jotka tietysti nyt jo alkavat olemaan unholassa. Todelliset HC-pelaajat, eivätkä normaalit kuluttajatkaan sitä kovin nopeasti vain unohda.

Kävimme siis äsken läpi kaksi ehkä eniten populäärikulttuuriamme rikastuttavaa videopeliä, jotka suomessa, sekä ruotsissa ovat kuuminta hottia niin sanotusti! Peleille on oletettavasti tulossa vielä monia, ehkä jopa kymmeniä lisäosia, joten pelisarjojen suurfaneilla ei ole siis mitään pelättävää. Peliteknologiakin kehittyy hurjaa vauhtia, joten kohta voit varmasti itsekin jo kotona pukea rynnäkkökiväärin, tai vaikkapa jääkiekkomailan ja aloittaa pelaamisen! Lisätietoja näistä peleistä voit etsiä vaikkapa suoraan EA:n sivuilta, osoitteesta: www.ea.com

Mikäli sinua kiinnostaa esimerkiksi videopelien kehittely, voit jättää yhteystietosi (sähköposti) alla olevaa kommenttikenttään. Etsimmekin uusia huippuosaajia, aina kasvavalla pelialalla. Mikäli katsomme että sinulla riittäisi rahkeet, sekä olisi tarpeeksi kiinnostusta, laitamme sinulle sähköpostia niin pian kuin mahdollista! Yhteydenottomme tapahtuu kuitenkin minimissään n. viikon kuluttua, johtuen suuresta palautemäärästä.

Mikäli sinulla on jotain lisäkysymyksiä, voit aina olla suoraan yhteydessä toimitukseemme. Vastaamme mielellämme kaikenlaiseen palautteeseen, negatiiviseen, tai positiiviseen.

Toivotamme sinulle mukavaa päivän jatkoa, sekä rauhallista joulun odotusta!