Viettelysten saari

Viettelysten saari on tositelevisiosarja, joka on peräisin Yhdysvalloista. Viettelysten saaresta on myös suomalainen versio Temptation Island Suomi, jota on tehty jo kolme tuotantokautta.

Ohjelman tarkoituksena on, että ohjelmaan osallistuvat pariskunnat viedään paratiisisaarelle kolmeksi viikoksi ja heidät erotetaan toisistaan. Yleensä pariskuntia on ohjelmassa neljä kappaletta. Parisuhteessa olevien miesten saarella on odottamassa liuta kauniimpia ja kauniimpia sinkkunaisia sekä myös parisuhteessa olevien naisten saarella on odottamassa toinen toistaan komeampia sinkkumiehiä. Sinkkujen tarkoituksena on vietellä parisuhteessa olevia henkilöitä ja myös heillä on kilpailu siitä, kuka pysyy kisassa pisimpään.

Jakson alussa varatut saavat yleensä äänestää, kuka on liian houkuttelevan näköinen ja henkilö saatetaan poistaa saarelta. Pariskunnat voivat myös estää puolisonsa treffit joidenkin sinkkujen kanssa. Varatut miehet ja naiset kokoontuvat aina aika ajoin iltanuotiolle, jossa heille näytetään videoita siitä, mitä puoliso on toisella saarella tehnyt. Varatut saavat aina vuorollaan valita haluaako hän katsoa toisen videota tai ei. Jos videota ei katso, ei puolisokaan voi katsoa videota. Tämä voi herättää epäilyjä siitä, onko puolisolla jotain salattavaa.

Ohjelman tarkoituksena on siis selvittää parisuhteen todellinen laatu ja kestääkö se saarella olevia houkutuksia. Varatut käyvät treffeillä sinkkujen kanssa ja puitteet ovat mitä mainioimmat. Resortilla järjestetään usein viinan huuruisia bileitä ja resortin yhteydessä on myös uima-allas, jonka ympärillä saadaan usein järjestettyä riehakkaitakin bileitä.

Viimeisenä iltana kilpailijoille järjestetään treffit, jotka ovat 24 h tuntia kestävät. Tällöin varattu saa valita haluamansa sinkun treffeille ja yleensä heidän välit ovat matkalla jo jollain tasolla lämmenneet. Tämä on viimeinen ja samalla suurin houkutus, mitä saarella voi olla. Puitteet ovat järjestetty siten, että ne ovat mahdollisimman romanttiset. Heille tarjoillaan upea illallinen ja viiniä, sänky on koristeltu ruusunlehdillä ja usein myös sviitistä löytyy poreamme tai uima-allas, jossa välit voivat kuumentua.

Ohjelman lopuksi pariskunnat tapaavat toisensa ja pääsevät keskustelemaan kasvotusten siitä, mitä on tapahtunut, miksi ja jatkaako pariskunta matkaa yhdessä vai erikseen. Viimeisessä tapaamisessa nähdään kestikö suhde houkutuksen vai ei.

Bachelor Suomi

bachelor-suomi

Bachelor Suomi on Nelosella nähtävä tosi-tv-ohjelma, joka on koukuttavan jännittävä. Tämä draamantäyteinen sarja on saanut lukuisat suomalaiset seuraamaan jännittäviä käänteitä, joita on mahdotonta ennakoida. Toinen tuotantokausi on tällä hetkellä tulossa loppuun, mutta lopullisten ratkaisujen spekulointi on tällä hetkellä kuumimmillaan. Ensimmäisen kauden lopputulos osoitti, kuinka tilanteet voivat muuttua.

Ohjelman ideologia

Bachelor Suomi noudattaa amerikkalaisesta versiosta tuttua kaavaa, jossa komea sinkkumies etsii 20 naisen joukosta unelmiensa kumppania. Ensimmäinen vaihe nähdään perinteisesti Mäntsälän Hirvihaaran kartanossa, jossa poikamies valitsee upeiden naisten joukosta suosikkinsa jatkoon. Kun ensimmäisillä treffeillä valitut kaunottaret ovat selvillä, suuntaa koko poppoo kohti romanttista kohdetta ulkomailla. Sekä ensimmäinen että toinen kausi on kuvattu Etelä-Afrikan henkeäsalpaavissa olosuhteissa.

Bachelor käy kandidaattien kanssa niin yksilö- kuin ryhmätreffeillä selvittämässä, kuka olisi parhaiten hänelle soveltuva kumppani. Jokainen ohjelma päättyy dramaattiseen ruususeremoniaan, jossa yksi tai useampi henkilö lähtee takaisin kotimatkalle. Tämä päätös perustuu puhtaasti siihen, kuka on poikamiehelle sopiva ehdokas ja kuka ei. He, jotka pääsevät jatkoon, saavat punaisen ruusun. Naisille annetaan myös mahdollisuus kieltäytyä tästä kunniasta, jos he eivät halua enää jatkaa matkaa yhdessä tämän päähenkilön kanssa.

Karismaattiset poikamiehet sulattavat sydämet

Toisen kauden päätähtenä nähdään rauhallinen Tuomas, jonka urheilullinen olemus on hurmannut naiset heti ensimmäisestä hetkestä alkaen. 30-vuotias herrasmies etsii elämänsä naista, jonka kanssa hän voi perustaa perheen ja vakiintua loppuelämäkseen.

Tuomas on hyvinkin erilainen kuin ensimmäisen kauden poikamiehenä nähty Juha Rouvinen, joka oli huomattavasti räiskyvämpi persoona. Kahden lapsen isä toimi mainostoimiston johtoportaassa. Hän ei kuitenkaan löytänyt ohjelmasta todellista rakkautta, sillä parisuhde formaatin voittaneen Sadun kanssa päätyi nopeasti eroon. Tämä naisten sydämet sulattanut herrasmies seurustelee nykyään menestyksekkäänä yrittäjänä tunnetun Jutta Gustafsbergin kanssa, ja he ovatkin yhdessä perustaneet mindfulness-teeman ympärille rakennetun keskuksen.

The Cove – meren salaisuus

Jos et halua menettää yöuniasi, on parempi jättää The Cove -dokumentti katsomatta. Tämä dokumentti vaatii paljon tarkkaavaisuutta ja omia aivja. Se kuuluu sarjaan subjetiiviset dokumentit ja sen sisältö voidaan tai jopa kannattaa kyseenalaistaa. Mikä on siis tämä dokumentti?

The Cove – meren salaisuus kertoo japanilaisesta delfiiniteollisuudesta ja se on julkaisunsa jälkeen nostanut kohun lisäksi myös uhkauksia oikeusjutuista. Elokuvassa esiintyy Richard O’Barry joka teki pienen omaisuuden nuoruudessaan avustaessaan tunnetun Flipper -televisiosarjan ja siitä syntyneen franchisen luomisessa. Hän on myös omiensa sanojensa mukaan kaiken pahan alku ja juuri, sillä hän oli vastuussa delfiinien pyydystämisestä ja kouluttamisesta, jotka saisivat esittää lapsille ja aikuisille ihastuksen huokaisuja aiheuttavaa Flipperiä. Kymmenen vuoden ura päättyi, kun yksi näistä O’Barryn delfiineistä teki miehen omien sanojen mukaan itsemurhan yksinkertaisesti lopettamalla hengittämisen, koska delfiinin täytyy tietoisesti ottaa jokainen hengenveto. Tämän delfiinin kuolema avasi O’Barryn silmät ja siitä lähtien hän on 35 vuotta tehnyt työtä delfiinien eteen. Hän yhdessä ystäviensä ja apulaistensa kanssa matkaa delfiinejä pursuavaan Japaniin, Taijiin. Taiji ei ole mikään maailman paras paikka delfiineille, sillä paikassa teurastetaan kymmeniä tuhansia delfiinejä joka vuosi – ja koko Japanissa yli 23 000 delfiiniä per vuosi. Kun delfiinejä ei saa laitettua eläintarhoihin, kalastajat teurastavat delfiinit ja myyvät delfiininlihaa, joka sisältää vaarallisen paljon elohopeaa. O’Barry ryhtyy yhdessä dokumentin ohjaajajn Louie Psihoyoksen ja muutaman avustajan kanssa taisteluun delfiinien teurastajia vastaan, jotka eivät pidä tungettelevista amerikkalaisista. Seurue onnistuu kuitenkin kuvaamaan järkyttävää materiaalia, joka paljastaa japanilaisten järkyttävän toimet Taijin kaupungissa.

the cove

Psihoyos on rakentanut dokumentin jännärimäisesti. Elokuvassa esitetään ensin faktat delfiineistä, sitten toimintasuunnitelma ja lopulta päädytään erittäin salaisen tehätävn kimppuun. Kuvasryhmä hiippailee yön pimeydessä kommandoina infrapunakameroiden kanssa. The Cove puhuttelee katsojaansa juuri oikealla tavalla. Tätä dokumenttia ei kuitenkaan voi suositella herkille, sillä delfiinien pakokauhussa kirkuminen on sydäntä raastavaa, puhumattakaan verisestä poukamasta, jonne monen flipperin elämä päättyy. Elokuvan tehtävänä oli tuoda julkiseen tarkasteluun rikollinen toiminta delfiinibisneksen ympärillä ja ennen kaikkea lopettaa tämä pyöriäisten järjetön massamurhaaminen.

Populäärimusiikkia Vittulajänkältä

 

Populäärimusiikkia Vittulajänkältä (ruotsiksi Populärmusik från Vittula) on ruotsalais-suomalainen elokuva, joka perustuu Mikael Niemen saman nimiseen kirjaan. Elokuva kertoo Ruotsin Pajalasta kotoisin olevan Matti -nimisestä pojasta, joka asuu Ruotsin pohjoisosassa sijaitsevassa Norrbottenin pienessä kunnassa, Tornionjokilaaksossa. 1960-1970 lujuken Ruotsi on jo vaurastunut yhteiskunta, jossa pieneen Vittulan kyläänkin on saatu aivan ensimmäistä kertaa asvaltti. Matin maailma saapuu murrokseen tuon kotikadun öljysorapäällysteen myötä. Matti ystävystyy lestadiolaisperheen Niila -pojan kanssa ja pojista tulee erottamattomat. Elokuva kuvaakin oikeastaan poikien kasvutarinaa pikkupojista aikuisiksi miehiksi.

Musiikki saapuu Matin elämään kun Niila saa Amerikan serkuiltaan lahjaksi Beatlesin singlen ”Rock änän Roll Music”. Pojat kuuntelevat salaa levyä Matin isosiskon levysoittimella ja levyn kuultuaan pojat ymmärtävät, että jotain heistä on peruuttamattomasti muuttunut ja paluuta ei entiseen ole. Koulun uusi musiikinopettaja Greger onnistuu jalostamaan Matin ja Niilan piilevät kyvyt bändiksi. Musiikki kuljettaa tarinaa poikien kypsyessä miehiksi. Matti painiskelee naisongelmien kanssa ja Niilalla on kotipuolessa ongelmia väkivaltaisen isän kanssa. Bändin avulla pojat selviävät läpi myrskyävän lapsuuden ja nuoruuden.

1960-1970 -luvun tornionjokilaakson Pajalassa suomalainen ja kulttuuri yhdistyvät niin häissä kuin saunan lauteilla. Elokuva on erinomainen katsaus tornionjokilaaksolaiseen kulttuuriin, jossa ei olla oikein ruotsalaisia, mutta ei suomalaisiakaan. Kahta kansaa yhdistää meänkieleksikin kutsuttu vähemmistökieli, joka elää edelleen tornionjokilaaksossa.

Tarinaltaan Populäärimusiikkia Vittulajänkältä ei ole kovin kummoinen, vaan se on enemmän ajankuvamainen elokuva, jossa sattuu nyt olemaan kaksi musiikkia rakastavaa poikaa. Pojille sattuu ja tapahtuu vaikka ja mitä. Populäärimusiikkia Vittulajänkältä -elokuvassa omituisimmatkaan henkilöhahmot ja mielikuvitusmatkat eivät tunnu päälleliimatuilta. Samannimisen romaanin siirtäminen valkokankaalle on onnistunut erittäin hyvin, eikä elokuvan kuvallisessa ja tarinallisessa kerronnassa tule ylilyöntejä. Ohjaaja Reza Bagher on kertonut haastattelussa poteneensa rimakauhua alkaessaan ohjata erittäin suosittuun kirjaan perustuvaa elokuvaa, jolla on lähes kansallisomaisuuden asema teoksena. Bagher on kuitenkin onnistunut hyvin, sillä elokuvaa katsoessa tuntuu siltä, että ohjaaja on todella ymmärtänyt romaania ja sen teemoja. Lestadiolaisuus, identiteetin puute Suomen ja Ruotsin välimaastossa ja rock’n’roll symbolina uusille tuulille ja kaipuu maailmalle on maalattu taidokkaasti.

 

Suicide Squad -elokuva

Uudesta Suicide Squad -elokuvasta ehdittiin kohista ennen kuin se edes saapui teatterilevitykseen. Supersankarileffoja on nähty säännöllisesti valkokankaalla ja Warner Bros Pictures koettaakin vimmaisesti rakentaa kilpailijaa Marvel Studiosin supersankariuniversumille. Man of Steel (2013) ja Batman V Superman: Dawn of Justice (2016) olivat kaupallisesti ehkä menestyksiä, mutta eivät silti yltäneet tavoitteisiin.

suicide squad the squad

Suicide Squad rakennetaan DC Comicsin sarjakuvista tuttuun tarinaan Yhdysvaltain turvallisuudesta vastaavan Amanda Wallerin kokoamaan vaarallisimmista superrikollisista koostuvaan ryhmään. Tehtävänä on taistellaa seuraavaa Supermania vastaan metaihmisten määrän kasvaessa maapallolla. Suicide Squadissa vain parilla jäsenistä on oikeita supervoimia, loput ovat tappajia tai muuten vain mielipuolia.

Eversti Rick Flagin luotsaama joukko koostuu palkkamurhaaja Deadshotista, mielenvikaisesta ja Jokerin tyttöystävästä Harley Quinnista, opportunistisesta varkaasta Kapteeni Bumerangista, pyrokinesiaa osaavasta entisestä gangsterista El Diablosta, liskomies Killer Crocista ja köysikiipeilytaidoistaan tunnetusta Slipknotista. Jokaisen pahiksen niskaan on asennettu nanoräjähde, joka voidaan aktivoida jos pahikset eivät tottele Walleria tai Flagia. Alunperin joukkoon kuului myös Flagin tyttöystävä June Moore, epäonninen arkeologi, joka on joutunut Lumoojatar -nimisen pahan hengen valtaamaksi. Homma leviää käsiin ja pian Flag huomaakin taistelevansa Lumoojatarta ja tämän pahaa Incubus veljeä vastaan. Waller on uskotellut ryhmälle, että kyseessä on terrori-isku, mutta kyse onkin Wallerin pelastamisesta ja loppujen lopuksi koko maailman. Pakkaa on sekoittamassa myös Katana, joka kantaa mystistä Sielunviejä-miekkaa ja toimii Flagin henkivartijana. Oman mausteensa tuo Jokeri, joka lähtee pelastamaan rakasta tyttöystävästään, joka on päässyt tehtävän ajaksi vankilasta.

Maailmanpelastustarina tuntuu nähdyltä ja elokuvan parasta antia eli hahmojen yhteistä kemiaa ei ole juuri hyödynnetty. Erityisesti Harley Quinnin ja Jokerin rakkaustarinassa on paljon potentiaalia ja se on mielenkiintoinen, mutta ohjaaja David Ayerin jätettyä sitä taka-alalle, elokuva ei saavuta täyttä potentiaaliaan. Hahmokatalogia ei käytetä tarpeeksi hyödyksi ja suurimmalle osasta hahmoista on kirjoitettu vain pieni sivuosa, mikä saa mietittimään, mitä hyötyä he toivat edes koko ryhmälle. Eniten harmittaa Jokerin jättäminen vain pikaiseksi sivuhahmoksi.

suicide squad harley quinn and joker

Suicide Squadin parasta antia on sen soundtrack, mutta siihen se oikeastaan jää. Ayer ei ole parhaimmillaan tunteiden tulkkina ja Suicide Squad tutuu paikoin leikkaa ja liimaa -tekniikalla tehdyltä. Aivan kuin vasta leikkauspöydällä olisi päätetty, millaista elokuvaa siitä ollaan tekemässä. Suicide Squad on kuitenkin katsomisen arvoinen elokuva, mutta ei siitä mitään käteen jää.

Katso elokuvia netissä

Nykyään lähes jokainen ihminen, etenkin nuoret, käyttävät jotakin netin suoratoistopalvelua, elokuvien katselemiseen. Saatavilla on kymmeniä erilaisia palveluita, joista suosituin on ehdottomasti Netflix. Muita palveluita ovat esimerkiksi HBO Nordic, Amazon Prime, sekä Viaplay. Kaikista näistä palveluista, löytyy satoja erilaisia tv-sarjoja, ja elokuvia. Mikäli siis kaipaat uutta katseltavaa, tilaa jokin suoratoistopalvelu! Useissa niistä on saatavilla yhden kuukauden mittainen kokeilujakso, jonka aikana saa käyttää palvelua ilmaiseksi. Jos et kuitenkaan halua jatkaa tilausta, muista peruuttaa se, tai tililtäsi tullaan veloittamaan joka kuukausi tietty summa, jonka palvelu maksaa. Myös monet musiikkipalvelut, kuten Spotify, toimii samalla periaatteella.

Esimerkiksi Netflixissä, on saatavilla satoja erilaisia nimikkeitä eri tyylilajeista, kuten dokumentteja, komedioita, trillereitä, ja niin edespäin. Voit aina löytää uutta katseltavaa, ja sen takaa sivuston päivitys. Joka kuukausi tulee lisää katsottavaa, ja sisältö vaihtuu tasaisin väliajoin.

Minä olen löytänyt Netflixistä vaikka kuinka paljon uutta katseltavaa, kuten loistavia tv-sarjoja, ja elokuvia, joita en ole koskaan nähnyt, mutta aina halunnut katsoa! Suosikkejani sarjoista, ovat komediasarjat, ja elokuvista dokumentit, sekä klassikot, joita on molempia saatavilla Netflixissä, laaja valikoima. Mikään ei ole mukavampaa katseltavaa iltaisin, kuin hyvin tehty dokumentti, mielenkiintoisesta aiheesta. Nähtäväksi jää, minkä itse valitsen tänä iltana. Suosittelen lämpimästi muillekin, että tänä viikonloppuna tutustutte tarjontaan, ja jätätte leffaliput ostamatta! Etenkin Suomessa, elokuvaliput ovat niin kalliita, että kahden lipun hinnalla, maksaa jo muutaman kuukauden Netflix-tilauksen.

Komediasarja Kimmo

Kimmo on yksi aikamme hauskimmista kotimaisista tv-sarjoista, ainakin jos minulta kysytään. Kimmo on Ylellä esitettävä tv-komedia, joka kertoo elämän koulua käyvän nuoren miehen, Kimmon elämästä. Kimmo ei turhia murehdi, ja suhtautuu elämään, niin vapaa-aikaan kuin työhönkin, suhteellisen rennolla asenteella. Vaikka rahapussissa ei olisi penniäkään, ja autokin vetelee viimeisiään, sarjan päähenkilö ei turhista murehdi. Yksi kuitenkin saa Kimmonkin pään joskus sekaisin, ja se on hänen hemaiseva kollegansa, Ulla. Sarjan ensimmäisellä tuotantokaudella, niin Kimmo kuin Ullakin, päätyvät työskentelemään telemarkkinointiyrityksessä, jonka johdossa istuu Nissinen. Heidän pomonsa Nissinen on hyväntahtoinen ja hieman hölmö, mutta kova suustaan, ja omaa, ainakin omasta mielestään piinkovan bisnesvainun.

Ullan, kimmo2Kimmon, ja Nissisen lisäksi call centerin tuttu kasvo, on omassa maailmassaan elävä “Steffe” Stenfors. Jos minulta kysytään, Steffe on koko sarjan parasta antia. Hänen roolihahmonsa kehittämisessä, on käytetty loistavia keinoja, ja on taidokkaasti saatu Stenfors vaikuttamaan täysin aidolta hullulta. Tommi Liski, joka näyttelee Steffeä sarjassa, on itse myös toinen sarjan käsikirjoittajista. Hän on kirjoittanut itselleen mielenkiintoisen roolin, joka on hahmona erittäin osuva. Steffe on vahvojen, ja omalaatuisten mielipiteiden mies. Hän pohtii elämäänsä omalta kantiltaan, ja häntä jaksaa mietityttää monet asiat. Päähenkilöiden lisäksi, sarjassa esiintyy Kimmon kaveri Rönni, sekä aviopari Kaitsu ja Maiju, jotka ovat myös Kimmon tuttuja.

kimmo1

Toisen kauden tapahtumat alkavat kaksi vuotta siitä, mihin ensimmäisen kauden lopussa päädyttiin. Ulla palaa kotiin vapaaehtoistyöstä Intiasta, ja mies sekä lapset eivät tunne Ullaa liiemmin kiinnostavan. Avioelämä ei houkuttele, töitä ei ole, joten Ulla päätyy työskentelemään Nissisen uudessa yrityksessä. Kimmo on toisen kauden alussa autokauppiaana, ja menee kihloihin avopuolisonsa Birgitan kanssa. Kimmon tuntien, kaikki ei kuitenkaan mene ihan suunnitellusti, ja pian Kimmokin on Stadin kovimman bisnesmiehen, Nissisen palkkalistoilla. Kaksi vuotta on kulunut, ja kuin ihmeen kaupalla, nämä kaksi ovat takaisin Nissisen leivissä, tällä kertaa kadulla feissaamassa.

Kimmo -tv-sarjan takana ovat käsikirjoittajat Tommi Liski, Petja Peltomaa, Jaakko Kaján, Outi Keskevaari, ja ohjaus on Teppo Airaksisen käsialaa. Pääroolissa, eli Kimmon roolissa on näyttelijä Jussi Vatanen. Hänelle on myönnetty sarjasta parhaan miesnäyttelijän Kultainen Venla -palkinto, vuoden 2015 Venla-gaalassa. Kimmo-sarja on palkittu useaan otteeseen, myös muun muassa käsikirjoituksestaan. Tällä hetkellä TV2 -kanavalla pyörii Kimmon toisen kauden jaksot, ja ne ovat nyt katsottavissa myös Yle Areenassa. Kolmas kausi Kimmon seikkailuja, tulee ensiesitykseen tämän vuoden marraskuussa. En millään malttaisi odottaa, että pääsen seuraamaan telkkarista, minne seikkailut vievät Kimmon ja kumppanit seuraavaksi. Nähtäväksi jää, onko kolmannella kaudella esimerkiksi uusia hahmoja, tai muita jännittäviä juonenkäänteitä. Tällä hetkellä uuden kauden odotusta parantaa onneksi, Kimmon toisen kauden jaksot. Niitä voi katsoa joko TV2 -kanavalta Torstai-iltaisin, tai Yle Areenasta.

Krzysztof Kieślowski, Kolme väriä-trilogia

tre

Tänään perehdymme maineikkaan Puolalaisen elokuvaohjaajan Krzysztof Kieślowskin syvälliseen Trilogiaan, johon kuuluu siis kolme osaa. Värit ovat Ranskan lipun mukaan sininen, valkoinen ja punainen. Jokainen trilogian osa käsittelee ihmiselämän aiheita herkällä, mutta raadollisella tavalla. 

Ensimmäisessä trilogian osassa, eli sinisessä, ohjaaja pohtii ihmisen ikuista kaipautta vapauteen ja sitä miten muutos joko omasta tahdosta, tai pakotettuna vaikuttaa yksilön elämään ja valintoihin. Elokuvassa nuori Julie jää leskeksi, kun hän menettää kolarissa sekä aviomiehensä että tyttärensä ja Julien täytyy koota elämänsä sirpaleet. Julie muuttaa Pariisiin ja lakaisee entisen elämänsä pois, aloittaen täysin uuden elämän.

Toinen trilogian osa, eli valkoinen, kertoo tragikoomisen tarinan Puolalaisesta parturista, jonka rouva Fortuna on hyljännyt. Mies joutuu muuttamaan Pariisista takaisin Puolaan ja aloittamaan elämänsä alusta, samalla suunnitellen kostoa ex-vaimolleen, joka jätti hänet impotenssin takia. Elokuva hakee vastausta kysymykseen, onko tasa-arvoa olemassa ja jos on, niin mistä sen löytää?

Kolmas ja viimeinen trilogian osa on punainen, joka kertoo onnettoman vanhuuden laitamilla jo kulkevan juristin ja nuoren mallitytön tapaamisen seurauksista ja heidän lähestymisestään. Elokuva on visuaalisesti samalla kertaa uskomattoman taidokas ja askeettinen. Punaisena lankana tässä elokuvassa on “veljeys”, joka niin usein puuttuu ihmisten elämästä.

Kaikki kolme trilogian osaa ovat kerronnaltaan ja rytmiltään samankaltaisia, käsitellen jokainen eri osa-aluetta ihmisen elämässä. Elokuvia yhdistää se että ne ovat traagisen kauniita kertomuksia pienen yksilön elämästä ja samalla kun ne kertovat omaa surumielistä tarinaa, ne antavat toivoa. Valkoinen tosin eroaa sinisestä ja punaisesta siinä, että sitä rytmittää selkeästi koominen pohjavire, vaikka aiheet eivät olisikaan helppoja.

Dokumenttielokuvat

Dokumentit ovat monien katsojien lempigenre. Totta kai, välillä on mukava irtautua todellisuudesta jollain kevyellä katseltavalla, mutta dokumentit ovat aivan oma lajinsa. Ne ovat suosittuja sen vuoksi, että ihmisillä on jatkuva tiedonjano, jota tyydyttää ainoastaan uuden oppiminen. Ihmiset haluavat jatkuvasti oppia uutta, ja tietää lisää eri asioista. Dokumenttielokuvat, tai dokumenttisarjat, ja niiden katselu, on täydellinen tapa, samalla viihdyttää itseään, ja tyydyttää omaa tiedonjanoaan, hauskalla tavalla. Monelle ihmiselle, myös jäävät asiat paremmin mieleen katseltuina, kuin esimerkiksi kirjasta luettuna.

Dokumentteja on saatavilla, lähestulkoon mistä tahansa aiheesta, mitä voit vain kuvitella. On luontodokumentteja, historiallisia dokumentteja, kansantieteellesiä dokumentteja, ja monenlaisia muita. Yhteistä dokumenteille, on niiden lajista riippumatta se, että dokumenttielokuva kuvaa todellisuutta, joko nykyhetkessä tapahtuvia tapahtumia, tai menneitä tapahtumia. Dokumenttielokuvien näyttelijät näyttelevät itseään elokuvissa. Tulee kuitenkin muistaa, että vaikka dokumentit kertovat tositapahtumista, dokumenttielokuvan ohjaajalla on aina suuri rooli siinä, millaiseksi elokuva muodostuu. Usein dokumenteilla on käsikirjoitus, jota elokuvan toteutus, jossain määrin mukailee. Dokumenttien tapahtumat ovat totta, mutta se, missä valossa tapahtumat valkokankaalla esitetään, on täysin elokuvan ohjaajan, ja tuotantotiimin varassa. Samasta tapahtumasta voi tehdä 100 erilaista dokumenttia, sillä eri käsissä, samasta materiaalista syntyy täysin erilaisia tuotoksia. Samaa tarinaa voivat muuttaa, esimerkiksi eri näkökulmat tarinaan, sekä se, mitä dokumentissa painotetaan. Mitä valkokankaalle päätyy. Myös, se mitä leikataan pois, valmiista materiaalista, vaikuttaa paljon elokuvan lopputulokseen. Kuka tahansa, joka on joskus ollut mukana dokumentin tekemisessä tietää, että kuvausmateriaalia syntyy useimmiten paljon enemmän kuin mitä tarvitaan, ja suuri osa siitä ei koskaan päädy valmiiseen elokuvaan.

Dokumenttielokuvat ovat syntyneet siitä halusta, että voidaan kuvata todellisuutta sellaisena kuin se on. Tositapahtumat ovat aina kiehtoneet ihmisiä. Aivan samalla tavalla kuin me haluamme lukea lehdistä, mitä jollekkin on tapahtunut, haluamme katsoa sitä myös ruudulta. Tähän perustuu dokumenttielokuvien suosio. Ihmiset ovat uteliaita, ja meitä kaikkia kiinnostaa se, miten toiset ihmiset elävät elämäänsä, ja mitä kaikkea heille on tapahtunut. Kannattaa kuitenkin muistaa, että ihan niin kuin ihmiset, myöskin dokumentit voivat valehdella, ja todellisuudessa valehtelevatkin. Keneenkään ei kannata luottaa eikä mitään niellä pureskelematta.

Suomalaiset dokumentit eivät ole mitään maailmankuuluja, eikä suomalaisessa elokuvatuotannossa, dokumenttielokuva, ole koskaan ollut kaikkein suosituin elokuvan laji. Suomessa on kuitenkin paljon dokumenttielokuvien tekijöitä, ja päätimme esitellä heistä muutaman.

Susanna Helke on yksi suomalaisista dokumenttielokuvien tekijöistä. Hän on opiskellut Taideteollisessa korkeakoulussa, ja valmistunut taiteen maisteriksi, suuntautuen erityisesti valokuvataiteeseen. Virpi Suutari on hänen opiskelukaverinsa, jonka kanssa hän teki yhteisen lopputyön. Lopputyö oli dokumenttielokuva Synti – dokumentti jokapäiväisistä rikoksista. Elokuva ilmestyi vuonna 1996. Helkeen ja Suutarin dokumentti voitti, vuonna 1996 Kritiikin Kannukset -palkinnon, ja vuonna 1997 Nuoren taiteen Suomi -palkinnon. Kaksikko on yhdessä tehnyt myös dokumentit Valkoinen Taivas (1998), Saippuakauppiaan sunnuntai (1999), sekä Joutilaat (2001). Molemmat naisista ovat tehneet myös muita dokumentteja, yksilöinä, tai yhdessä muiden kanssa.

Arto Halonen on elokuvantekijä, joka on tehnyt muun muassa elokuvan Prinsessa, joka on saanut mainetta, jopa maailmalla. Kerroimme Prinsessa-elokuvasta aiemmassa artikkelissamme. Halonen on yksi Suomen tuotteliammista dokumenttielokuvan tekijöistä. Hän on tehnyt lähestulkoon 30 elokuvaa tähän mennessä, eikä loppua hänen menestyksekkäille dokumenteilleen näy.

Mika Taanila on elokuvaohjaaja, ja kuvataiteilija. Hän on ohjannut lukuisia lyhytelokuvia ja suomalaisten artistien musiikkivideoita. Taanilan elokuvat käsittelevät eri todellisuuksia, sekä tulevaisuutta. Mika Taanila on useaan otteeseen palkittu elokuvistaan, niin kotimaisilla, kuin ulkomaisilla elokuva-alan palkinnoilla.

Iki ihana Tankki Täyteen!

Tankki täyteen, tuo iki ihana Tv-sarja kultaiselta 80-luvulta, jossa seurattiin Vilénin perheen elämää. Perheeseen kuuluu isä Sulo, äiti Emilia ja aikamiespoika Juhana.

Perhe omistaa Ylöjärvellä huoltoaseman, joka on sijainniltaan jäänyt kauaksi suurista valtateistä. Tästä syystä huoltoasemalle eksyykin vain satunnaisia kulkijoita, sekä tietenkin muutamat vakioasiakkaat, kuten kyläpoliiisi Reinikainen.

Sarjan on käsikirjoittanut Neil Hardwick ja Jussi Tuominen ja siitä tulikin todellinen suursuosikki. Edelleen sarjan huumori puree katsojaan ja hurmaa omalaatuisuudellaan.

Sulo, on tunnettu lausahduksestaan “kun sai niin halvalla” ja tästä syystä päätyykin ostelemaan mitä omituisempia asioita, kuten vanhan ränsistyneen maatilan ja lukuisan määrän lampaita.

Perheen poika Juhana, taas on äidin tossun alla oleva peräkammarinpoika, joka haluaisi itsenäistyä,  mutta voimakastahtoinen Emilia äiti ei anna tähän mahdollisuutta. Siksi Juhana asuukin edelleen kotona ja tekee hanttihommia isänsä huoltoasemalla.

Emilia, on hienosteleva ja vaalii ruotsalaisperäistä Vilén sukunimeä, vaatien ihmiset lausumaan sen haluamallaan tavalla. Itsetietoinen Emilia häpeää vaatimatonta huoltoasemaa ja värittää tarinoita aina hiukan hienommiksi kylän muille rouville.

Kahvilatyöntekijänä toimiva Ulla, on tomera ja sanavalmis nuori nainen, joka loppujen lopuksi kaikkien mutkien jälkeen menee kaikkien yllätykseksi naimisiin Juhanan kanssa.

Konstaapeli Reinikainen, on Ylöjärven kyläpoliisi, jolla on tapana pyöräillä huoltoasemalle päivittäin juomaan pullo Vichyä. Emilia ei voi sietää joskus navan alle meneviä Reinikaisen vitsejä, mutta Sulo ja Reinikainen ovat hyviä ystäviä keskenään.

Tässä on sarja jonka huumori avautuu vasta kun sitä rupeaa katsomaan, ja käsikirjoittajien yhdistelmä, Britti-Suomalainen huumori, toimii todella hyvin.