Pulp Fiction – Tarinoita väkivallasta

Pulp Fiction on ohjaajalegenda Quentin Tarantinon toinen elokuva, joka ilmestyi vuonna 1994. Tämä rajoja rikkova kassamenestys on toimiva ja raikas vielä tänäkin päivänä, ja tulee todennäköisesti ikuisesti olemaan. Pulp fiction voitti muun muassa parhaan elokuvan tittelin useissa kymmenissä kriitikkopiireissä, se voitti muun muassa parhaan ohjauksen, parhaiden näyttelijäsuoritusten, parhaan roolituksen, parhaan puvustuksen sekä monen muun kategorian pääpalkinnot lukuisilla elokuvafestivaaleilla ympäri maailmaa. Elokuva on myös jättänyt jälkeensä erittäin laajan perinnön, josta lukuisat ohjaajat, näyttelijät sekä käsikirjoittajat ammentavat inspiraationsa vielä tänäkin päivänä. Voisi jopa väittää että Pulp Fictionista on muodostunut käsite.

Pulp fiction on ensi alkuun vaikeasti avautuva kokonaisuus, se on monitahoinen sekä erittäin väkivaltainen kertomus jonka sisältämät tapahtumat ovat suoraan kuin.. no, suoraan kuin elokuvista. Vastaavaa  tarinankerronnallista upeutta tavataan tänä päivänä enää erittäin vähän. Oivaa tarinankerrontaa tukee loistavasti rakennetut, monisyiset ja jollain tavalla jopa samaistuttavat hahmot, jotka Quentin Tarantino on rakentanut yhdessä toisen tuottajan, Roger Averyn kanssa. Alla avattuna hieman keskeisimpien hahmojen taustatarinoita:

Vincent Vega (John Travolta): Mafiapomo Marsellus Wallacen alaisuudessa toimiva, maailmanmatkaaja, realistinen mutta elämänhaluinen liimaletti. Toinen tärkeimmistä päähenkilöistä.

Jules Winnfield (Samuel L. Jackson): Toimii myös Marselluksen alaisuudessa, Vincent Vegan aisapari, raamattua ihmisiä tappaessa siteeraava humanisti. Toinen tärkeimmistä päähenkilöistä.

Mia Wallace (Uma Thurman): Marsellus Wallacen vaimo, huumeriippuvainen, omaan pussiinsa muiden kustannuksella pelaava miestennielijä. Mian tärkein hetki elokuvassa on illallinen sekä tanssikohtaus nostalgiakahvilassa yhdessä Vincent Vegan kanssa.

Butch Coolidge (Bruce Willis): Paatunut ammattinyrkkeilijä, joka ottelee ennakkoon sovittuja, rahakkaita otteluita vain dollarin kuvat silmissään. Tärkein hetki elokuvassa Butchin osalta on ennalta sovitun ottelun epäonnistumista seuraava pakomatka.

Marsellus Wallace (Ving Rhames): Häikäilemätön mafiapomo, hoitaa asiansa huolellisesti, niiden luonteesta riippumatta. Wallacen tärkein hetki elokuvassa on Butchin kanssa käyty, panttilainaamon pitäjän sekä erään luonteenvikaisen poliisin yhteiseen seksikammioon päätyvä takaa-ajo.

Mainittujen sekä lukuisten muiden hahmojen rikas kirjo pääsee elokuvassa oikeuksiinsa loistavasti. Elokuvaa seuratessa huomaa odottavansa ja jännittävänsä seuraavaa kohtausta kuin kuuta nousevaa, ja kaikki tapahtumat riuhtaisevat sisintä niin hyvässä kuin pahassa. Kohtaukset ovat välistä erittäin pitkiä, vain yhdellä tai kahdella kameralla toteutettuja eepoksia, jotka alkavat, ottavat aikansa ja loppuvat. Tässä myös piilee yksi elokuvan tärkeimmistä asioista: Nykyajan hektiset, kuvakulmien täyttämät takaa-ajo räiskinnät kalpenevat mennen tullen pulp fictionin hitaiden mutta mielenkiintoisten kohtausten rinnalla. Kaksi ja puoli tuntia pituutta kellottava elokuva ei kuitenkaan missään vaiheessa käy tylsäksi, se ei missään vaiheessa ärsytä valinnoillaan, se ei saa aikaan minkään näköisiä negatiivisia tuntemuksia. Pulp fictionissa määräävät ennen kaikkea oikeasti merkittävät ja hyvät roolitukset, ja se onkin suoranaista ilotulitusta näyttelijävalintojensa osalta.

Elokuvan tarinankerronta on toimivaa, aukotonta ja jotain niin täydellisyyttä hipovaa, että harvoin tulee vastaan muuta filmiä joka kampoihin tälle pistäisi, tai saavuttaisi samanlaista egoistista euforiaa.

Ennen pulp fictionia Quentin Tarantino oli tehnyt vain yhden elokuvan (Reservoir Dogs) joka yksinkertaisuudestaan huolimatta sai kansan kantapäilleen odottamaan seuraavaa teosta. Pulp fictionin jälkeen järkyttävään suosioon nousseen ohjaajan seuraavat elokuvat ovat olleen toinen toistaan menestyneimpiä, ja vakinaistaneet Tarantinon aseman kulttiohjaajana. Vaikka olisin voinut valita tähän arvosteltavaksi lähestulkoon minkä vain Quentinin ohjaaman elokuvan, päädyin tähän. Ja tähän tulen aina vastaisuudessakin päätymään. Pulp fiction on ehdoton helmi, täysin omanlaatuisensa teos vailla vertaa.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *